Kaksisarvinen

04Apr09

pipe

Valtioneuvosto myöntyi korporativismin tahtoon tammikuussa, jolloin syntyi suloinen pieni kaksisarvinen, lempinimeltään sosiaalitupo (1). Lapsilisiä maksetaan pitkä tovi.

Poliittista kevättä on hallinnut jyrkästi syöksyvä talous. Pitkän aikavälin haasteet ovat kasvaneet poliittisten skenaarioiden kavetessa. On kuitenkin huomattava, että tämä on tehtyjen päätösten seurausta – ei lainkaan niin paljon olosuhteiden.

Kaksikantainen päätöksentekokoneisto kokoontui tammikuussa aukomaan sosiaalipoliittisen reformin solmua. Ammattijärjestöt ostivat cafe lattén, eläkejärjestelmän jäykkyyden. Cremana sosiaalipoliittinen stagnaatio, jolla pyrittiin estämään (2) perusturvan kehittäminen. Kauppahinta (3) maksettiin luotolla.

Tavoite ammattijärjestöillä oli tukkia poliittinen liikkumavara eläkkeiden suhteen, jossa ne onnistuivatkin. Osa-aikaeläkkeen ikärajaa toki nostettiin parilla vuodella, mikä on verrattain mitätön komponentti. Työttömyysputket taasen jäivät auki, joten ongelma säilyy – sen ydin kun on tulevassa huoltosuhteessa, ei valtionvelassa.

Ongelman juuret ovat syvällä II maailmansodan maaperässä, jonka jälkeen Suomessa kuten muissakin länsimaissa, koettiin megaluokan babyboom. Anglosaksit kuvaavat tätä termillä Baby Boom Generation, joka viittaa 1945-1966 syntyneisiin sukupolviin. Kotimaisessa keskustelussa vastine on suuret ikäluokat, jotka syntyivät 1945-1950.

Kysymys on samoista ikäluokista, jotka ovat nyt jäämässä eläkkeelle, enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti. Ilmiö aiheuttaa käytännössä kaksi asiaa: työvoiman supistumisen ja huoltosuhteen kiristymisen. Ensimmäinen on laajasti keskusteltu asia, josta juontuu osittain myös käsitys tasavaltaa uhkaavasta työvoimapulasta.

Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksioikoinen. Kuten eläkedebatissa kävi useaan otteeseen ilmi, keskimääräinen eläköitymisikä yli 50-vuotiaille on 61 vuotta, mistä juontuu, että työvoiman nettovähentymän merkittävin vaihe on pääasiallisesti ohi vuonna 2011. Sama vuosi, johon asti eläkejärjestelmä pysyy (1) liki nykyisellään.

Merkittävin vaihe siksi, että myös 1950-luvulla syntyneet ikäluokat ovat suurempia kuin vapauden sukupolvi (4) tai myöhemmät. Periaatteellinen ongelma on toisaalta pienempi elinaikakertoimen (5) iskiessä näihin sukupolviin. Tulimyrskyyn joutuvat kuitenkin pienet sukupolvet, jotka maksavat myös huoltosuhteen in such.

Edellinen onkin hyvä huomata keskusteltaessa eläkejärjestelmästä. Eläkeiän noston perusteleminen väestön ikääntymisellä on täysin tyhjä kirjain, koska se ulosmitataan elinaikakertoimella pieniltä sukupolvilta. Kysymys on puhtaasti siitä, että eduskunta ei ole puuttunut suurten ikäluokkien etuihin – ei 1996, 2000, 2005 eikä 2009.

Kotimainen Madoffin pyramidi onkin surkea esimerkki, millä tavoin establishment on onnistunut siirtämään laskunmaksun seuraaville. Huoltosuhteen vinoutuminen tulee asettamaan kaksisarvisen lapsen kapaloonsa: viimeisen taiston lakanoihin. Sarvien näkemistä auttaa vilkaisu ensimmäisen (6) lapsilisän kustannuksiin.

Artikkeliviite: 040409A

Advertisements


2 Responses to “Kaksisarvinen”

  1. 1 Asko

    Hyvää analysointia ja paljon pointteja mitä olen itsekin pohtinut. Eläkeongelma on tosiaan ollut jo pitkään tiedossa ja siitä on keskusteltukin, mutta tosiaan suurten ikäluokkien jäädessä nyt eläkkeelle ei heidän eläkkeisiin voida paljoa enää koskea. Haluan samaan hengenvetoon kuitenkin korostaa, että en tarkoita, etteivätkö kaikki eläkkeelle jääneet tai jäämässä olevat suurten ikäluokkien henkilöt niitä ansaitse. Päin vastoin. Ongelma on ikäluokkien pienentymisen suhteen lisäksi se, että talouskasvu heikentyy, jollei tuottavuudessa tapahdu jotain dramaattista muutosta. Tällä hetkellä talouskasvukaan ei näytä pidemmän päälle kovin hyvältä. Ehkä tässä eläkekeskustelua on osittain vienyt sivuraiteelle tällä vuosikymmenellä hyvä taloudellinen suhdanne jolloin olettiin, että hyvät ajat jatkuvat loputtomiin eikä talouskasvu hyydy näin kovin. Tavallaan siis worst case scenariota ei kukaan ollut ehkä oikein tullut ajatelleeksi. Eläkeasiat ovat todella pitkän linjan kysymyksiä, joita ei pitäisi laskea ainakaan turhan optimistisesti.

  2. Niin, on jotenkin ongelmallista, että nämä asiat nousevat vasta nyt juuri taantuman aikana kunnolla julkiseen keskusteluun, vaikka näitä nyt on pyöritelty viime vuodet poliittisella rintamalla. Poliittisiin realiteetteihin ei kuulu raa’at shokkidoktriinit, joilla näihin kyettäisiin puuttumaan enää. Aiemmin tätä oltaisiin voitu loiventaa e.g elinaikakertoimen käyttöönottoa aikaistamalla ja valtion tuottavuusohjelman muuttamista aktiivisemmaksi. Ainakin teoriassa.

    Valitettavinta nykytilanteessa on juuri se, että kuten sanoit, laskelmat on tehty optimismisesti hyvien taloussuhdanteiden aikaan (ajatuksella, että taantumat ovat perinteisiä V:n muotoisia). Näppituntumalla tämä ei tunnu realistiselta tällä kertaa. Toivottavasti veikkaan nyt väärää hevosta. Toisaalta ilman taantumaakin huoltosuhteen vinouma ja eläkevelka olisi ollut raskas taakka kantaa..


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s


%d bloggers like this: