Case Georgia

14Aug08

Yhdysvallat katkaisi hiljaisuuden. Ulkoministeri Ricen (1) mukaan Venäjä ajaa itsensä paitsioon, mikäli se ei ymmärrä omaa parastaan. Puolustusministeri Gatesin mukanaolo kertoo paljon symboliikasta.

Humanitäärisen sillan rakentaminen amerikkalaisen lento- ja merivoimin sekä tiukentava sävy otteissa kertoo kylmästi siitä, kuka uskaltaa ottaa vastuuta. Eurooppa seuraa vierestä odottaen pelastajaansa. Mesoaminen ei vakuuta, teot ratkaisevat.

Ulkopoliittisen linjamme älyllinen opportunismi on taas kerran osoittautunut kiusallisen selväksi. Yhdysvaltojen invaasio Irakiin on moneen otteeseen tuomittu, mutta Venäjän edessä tasavalta on taas kerran polvillaan. Koska tämä kansakunta uskaltaa seistä omilla jaloillaan?

Olkoonkin, ettei tämän kriisin takia ole erityissyytä allekirjoittaa sopimuksia, jää ilmaan vastauksia. Kuvitelma siitä, että Eurooppa seisoo liittolaistensa tukena ilman liittoutumista sekä kuvitelma siitä, että Venäjä ei ole muuttunut tyypilliseksi suurvallaksi, on tyhjä kirjain.

Kriisin lauettua on syvempien johtopäätösten aika. Menneisyyden miesten analyysit tulee jättää omaan arvoonsa. Olennaista on, mikä kansakuntamme itsenäiseen päätöksentekoon ja poliittiseen integrityyn suhteessa on suotuisinta: lyhyen ajan tuottosuhteet ovat toissijaisia.

Artikkeliviite: 140808A

Advertisements


2 Responses to “Case Georgia”

  1. Tässä täytyy kuitenkin muistaa se, että realistisin uhka joka Venäjältä suuntautuu Suomeen ei ole lähitulevaisuudessa sotilaallinen.

    Etenkin köyhillä aluella kuten Karjalan tasavallassa leviää lääkehoidolle vastustuskykyinen tuberkuloosi. Lisäksi HIV-viruksen levinneisyys Venäjällä kasvaa tasaista tahtia.

    Uhkana voidaan pitää myös Suomen riippuvuutta Venäjältä tuotavasta sähköstä, sillä Venäjän elintason noustessa ja teollistumisen jatkuessa tulee se itse tarvitsemaan paljon enemmän energiaa.

    Tietysty olisi karmaisevaa seurata tilanteen kehittymistä, mikäli Ulkoministeri Rice saisi surmansa Georgian vierailun aikana.

  2. On varmasti ihan totta, että edes lähienergiainfastruktuurin kehittäminen ei aiheuta realisoituvaa turvallisuushaastetta sen sotilaallisessa mielessä. Tässä olet toki varsin oikeassa.

    Sen sijaan ulkopoliittiseen integrityyn suhteessa meidän tulee tarkastella sitä, miten seisomme aidosti omilla jaloillamme. Tähän vastauksena voi olla nykyisiin globaaleihin turvallisuusrakenteisiin liittyminen sekä niiden kehittäminen tai Eurooppa-tasolla uudet ratkaisut.

    Olet aivan oikeassa, että laajan turvallisuushaasteiden näkökulmasta meidän tulee tarkastella mainitsemasi tyyppisiä kysymyksiä myös kokonaisrakenteen valossa, joka edellyttää sekä moninkeskistä yhteistyötä että kansallisia johtopäätöksiä ja toimia asian suhteen.

    Energiaomavaraisuuden suhteen paine on nähdäkseni kasvanut lähialueaspektin lisäksi suhteessa yleiseen maailmantilanteeseen. Unohtamatta energian globaaleja hintapaineita sekä e.g tavoitteita autokannan energiastruktuurin muokkaamisessa toiseen suuntaan.


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s


%d bloggers like this: