Club Social

17Jul08

Yleensä puolueiden väliset erot rakennetaan vanhalla aateakselilla. Vasemmisto sekä oikeisto. Tämä on modernina aikana tietenkin väärä jakolinja. Puolueet ovat lähentyneet toisiaan: sosiaaliliberalismi on voittanut.

Keskustaoikeiston ero on asia, jota monasti täytyy selventää ihmisille. Selkeimpänä voidaan pitää vallanjakoa, joka on olennaisinta tarkasteltaessa puolueiden liberaaliusastetta. Mitä enemmän halutaan keskitettyä hallintaa, sitä vähemmän puolue on liberaali. Tämän ohella olennaista on samanarvoisuus sekä diversio.

Liberalismin käsite on eurooppalaisessa kontekstissa muutoinkin vääristynyt. Sosiaaliliberalismille tyypilliset epä-älylliset argumentit ovat vieraannuttaneet käsitteen olennaisesta. Monimuotoisuutta ei vapauden johdosta pakoteta käytäntöön toisin kuin kollektiivisissa aatteissa. Käytännössä diversiteettiä syntyy etuoikeuksien poistamisen myötä aivan luontaisesti.

Tarkasteltaessa suomalaista poliittista kenttää, tulisi oikeisto-vasemmistojaon sijaan käyttää sentralisaatio – desentralisaatio akselia sekä jakoa etusijaisten ryhmien (tai niiden olemattomuuden) välillä. Konservatiivisuusaste arvojen painotuksissa luo myös eroja. Tällaisen jaon perusteella lähimpänä meitä ovat Perussuomalaiset ja Vihreä Liitto. Kohderyhmät erikseen.

Mitä olen miettynyt on, miten sosialidemokraatit tulevat selviämään.. Ilman liberalisoitumista elintila on varmasti uhattu. Ainakin mikäli talouskasvu ei pysähdy: huonoina aikoina pärjäävät perinteikkäät kollektiiviaatteet. Tästä käsin kysyn: mitä arvoliberalismin voitettua jää heidän agendalleen? Mikä on heidän uusi suuntansa? Punakokoomuslaisuus?

Artikkeliviite: 170708A

Advertisements


4 Responses to “Club Social”

  1. Mitä olen miettinyt on, että millä ihmeen perusteella Keskustaa markkinoidaan liberaalipuolueena? Porukassa on pari-kolme aitoa liberaalia, lipunkantajanaan Olli Rehn, mutta kyseessä on kuitenkin puolue, joka ainoana merkittävistä puolueista jaksaa edelleen vastustaa mm. seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoista kohtelua. Ehkä ymmärrämme arvoliberalismin eri tavoin?

    Siten kuin minä sen ymmärrän, on Suomen politiikassa konservatiivinen blokki johon kuuluvat Keskustan lisäksi Kristillisdemokraatit ja Perussuomalaiset, sekä sitten arvoliberaalimpi blokki, johon kuuluvat SDP, Kokoomus, Vihreät ja Vasemmistoliitto. Toki puolueiden sisällä on kaikenlaista väkeä, mutta tässähän puhutaan valtavirrasta.

    Minusta Kimmo Kiljusen esittämä nelikenttä puolueiden asemoitumisesta on havainnollinen. Siinä tarkastellaan vasemmisto-oikeisto-jaottelun lisäksi ylikansallisuus/avautumis – sulkeutuneisuus/konservatiivisuus -akselia. Siinä vastakkaisiin kulmiin sijoittuvat SDP ja Keskusta.

  2. Keskusta on Liberal Internationalin jäsen. Toisaalta en muista, että puoluetta erityisesti markkinoitaisiin liberaalina puolueena. Käsittääkseni korostetaan, että olemme keskustalainen puolue. Onko sinulla parempaa tietoa markkinoinnistamme?

    Joka tapauksessa: on kaksi eri asiaa puhua arvotendensseistä sekä vallanjakosuhteesta kollektiivin ja yksilön välillä. Tämä on olennaisinta suhteessa puolueen liberaaliuteen. Sama toisiintuu järjestörakenteessa: kuinka lähellä ihmistä vaikutusmahdollisuus on.

    Jaottelu sektorilla kansainvälisyys – sulkeutuneisuus on nurinkurinen: valtarakenteen näkökulmasta on olennaisempaa tarkastella suhdetta sentralisaation ja desentralisaation välillä. Vallan keskittäminen ei ole liberaalia. Hetkellisesti relevantit yksittäisagendat eivät poista tätä.

    Mitä arvoihin: huomasit varmaan, että ilmeisen viittaamasi seksuaalineutraali adoptio-oikeusaloite kaatui ainoastaan yhdellä äänellä (16-15) aloitevaliokunnassa. En epäröi kertoa, ettenkö ollut pettynyt. Työtä on vielä tehtävänä sopimusvapauden eteen.

    Mutta.. mites se teidän tulevaisuutenne suunta?

  3. Niin, onhan Kiinan kommunistinenkin puolue nimeltään “kommunistinen”, vaikkei sen politiikassa taida enää paljoa olla kyseisestä ideologiasta jäljellä. Eikös se sama aloite kaatunut sitten vielä salissa aika reippaasti?

    Ajatus siitä, että “liberaalisuus” kuvaisi nimenomaan jakoa keskitetyn hallinnan (jää hieman epäselväksi tarkoitatko puoluetta vai yhteiskuntaa, vai ehkä molempia) ja hajautetun mallin välillä, on mielenkiintoinen. Mitä mieltä olet, eikö tuloksilla ole mitään merkitystä, tai tavoitteilla? Jos hajautetun mallin organisaatio tavoittelee vaikkapa pienten paikallisten hallinnollisten yksiköiden kautta äärimmäisen konservatiivisia tavoitteita, niin onko se silloin määritelmäsi mukaisesti liberaali?

    Mites meillä. Nähdäkseni sosialidemokraattien mahdollisuus piilee nimenomaan muuttumisessa aidosti globaaliksi poliittiseksi voimaksi. Ulkopolitiikassa siirrytään vanhanaikaisesta bilateraalimaailmasta ylikansalliseen politiikkaan, ja pyritään käynnistämään hyvinvointivaltioprosessi globaalilla tasolla ylikansallisten poliittisten instituutioiden, demokratian ja julkisuuden kautta. Kansallisvaltiotaso pysyy tärkeänä, mutta menettää suhteellista merkitystään. Täällä puolestaan pyrimme ennen muuta luomaan vapauksia ja mahdollisuuksia jokaiselle ihmisille elää hyvä ja onnellinen elämä. Yhteiskunta turvaa tiettyjä oikeuksia ja vapauksia jokaiselle, mahdollistaa osallistumisen jne. Vastineeksi oikeuksista yksilöille syntyy velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan, mutta ne koettaisiin legitiimeiksi, koska kaikki ymmärtävät yhteisten rakenteiden merkityksen jokaisen henkilökohtaisen vapauden takaajana ja edellytyksenä. Tälle minä rakentaisin.

  4. Esityksen suhteen on muistettava olosuhteet: suuren salin äänestys oli päätöspäivän aamuna. Tämän ohella aluepainot sekä henkilökysymysten merkitys vaikuttivat. Nähdäkseni näitä vasten arvohajontaa kuvaa hieman paremmin piiriedustajien muodostaman aloitevaliokunnan äänestyksen tuloksen suhta.

    Jako sentralisaation sekä desentralisaation välillä on tendenssikysymys, ei universaali sääntö kaikkeen. Vakaus edellyttää pragmatismia: ilman vapausoikeuksien neutraaliutta sekä toimivaa vallanjakoa joudutaan mainitsemaasi paradigmaan. Yksittäiset lopputulemat ovat usein eroja elämänkatsomuksellisissa kysymyksissä: tämän vuoksi arvoakseli ei ole pelkästään konservatismi vs. liberalismi (tai modernismi).

    Keskustan olennaisin tulevaisuuskysymys on järjestörakenteen uusimisessa. Haasteemme eivät johdu desentralisaation tai horisontaalisen järjestöperinteestä taakasta, päinvastoin: modernin muodon löytäminen on olennaista. Ylikansallisuudessa itsessään ei ole mitään pahaa: vallan karkaaminen ihmisten ulottumattomiin kyllä on ongelmallista. Tähän kohdallanne juuri viittaan (suhteessa kulttuurilliseen pulverisaatioon).


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s


%d bloggers like this: