Sivistyksen tiellä

07Apr08

Köyhyys sai värähdyksen vesilasiin. Sen merkitys suomalaisessa politiikassa on edeltämerkitsevä, niin retorisesti kuin reaalisestikin.

Urho Kekkonen aikanaan totesi, että puolueen linja tulee pitää sellaisena, ettei kukaan voi väittää Maalaisliiton unohtaneen köyhän asiaa.

Kun pääministeri arvosteli uutisoinnin painopisteitä, hän astui arvaamattomalle matolle. Se ei ole vastauksiin värjäytyvä, ei puolustuksilla punottava vaan elävä ja resottava. Eikä aina niin kauniskaan, ehjä tai kokonainenkaan. Se on kudottu hiellä, kyynelillä ja hymyillä. Arjen ihmisyyden iloilla ja taisteluilla.

Ei ole epäilystäkään, etteikö keskimääräinen tulotaso olisi Suomessa kasvanut, Suomella menisi taloudellisesti loistavasti tai työllisyys kehittynyt suotuisasti. Kysymys ei ole siitä – meriitit erikseen. Tärkeintä olisi muistaa, että sivistys mitataan suhteessa heikoimpiin, ei vahvimpaan lenkkiin.

On hienoa, mikäli sosiaaliturvauudistus onnistuu sekä perusturva saadaan toimivaksi ja joustavaksi. Se olisi historiallista. Kiusallista kyllä, meillä olisi varaa myös shokkidoktriiniin ja aitoihin reformeihin. Voimmeko sellaisia odottaa?

Artikkeliviite: 070408A

Filed under: Politiikka   |  2 Comments
Tags: Sosiaalipolitiikka