11/7

09Nov07

Sytytimme kynttilän kello 18 eilen ja se sammui puoliltaöin.

Yritin kirjoittaa tapahtumapäivänä jotain tragediasta, mutta huomasin etten saanut aikaan mitään julkaisukelpoista. Liian syvälle menevää analyysia en edes pyri tuottamaan, taustoittavaa materiaalia on vielä varsin vähän.

Kommentoin vain keskustelua

Valtaosa medioissa olleista reaktioista oli surua, pelkoa, avuttomuutta ja tuskaa. Keinovalikoimat varioivat: monasti yliampuivatkin. Vartijoiden ja metallinpaljastimien tuominen kouluihin vilahteli, osa halusi verkkosensuuria.

Toinen, paljon huolestuttavampi reaktio oli verkkoyhteisössä havaittavissa: kyynisyys, väliinpitämättömyys ja naureskelu olivat joillekin päällimmäinen tapa suhtautua asiaan.

Suomihan on siitä kummallinen maa, että tietyissä piireissä intellektuelli ymmärretään sydämettömän mulkun synonyymiksi.

Helsingin Sanomissa on muuten tänään (09.11.07) mielipideosastolla sosiaalityöntekijä Hannele Tainion kirjoitus, jonka lukemista voi suositella. Hän kuvaantaa koulukiusaamista työmaailmaan.

Tämä voi olla selittävä tekijä Auvisen viha-analogian taustalla. Toisaalta osa tähän astisesta tiedosta asianomaisesta ei tue tätä.

Advertisements


2 Responses to “11/7”

  1. kyynisyys, väliinpitämättömyys ja naureskelu olivat joillekin päällimmäinen tapa suhtautua asiaan.

    Mikä oli todistettava? Ainakin YouTube-kommentit tyyliin “mies oli luuseri, ei kestänyt elämää” paljastivat itselleni, että niin… tässähän se ongelman ydin onkin. Hänet täytyy sulkea ulkopuolelle, jotta me voisi olla.

    Pääministerikin totesi, että “tapahtuma on isku turvallisuudentunteellemme”. Vaan kenen turvallisuudentunteelle? Eikö kyynisyys, välinpitämättömyys ja naureskelu sitten järkytä kenenkään turvallisuudentunnetta? Vai olisiko sittenkin niin, että noita kolmea tarvitaan pitämään “meitä” koossa, vaikkakin vain kuvan tasolla?

  2. Käsitän, että me ulkopuolella on kuitenkin tosiasiallinen lähiyhteisö, joka on luonnollinen.

    Näinollen juuri tuo uhka tosiasialliselle yhteisölle on kuten viittaat – pahin, ei niinkään miten se kuvan tasolla realisoituu. (koska minäkin reagoin jossain määrin enemmän suhtautumiseen, kuin asiaan, josta vähän yllätyin)

    Mietin sitä oikeastaan, kuinka murtunut kuvan ulkopuolella oleva ydin mahdollisesti on jo. Jos tämä on viite siitä, yhteiskunta on siis jo henkisessä kriisissään, vain kuoret kannattelevat sitä.


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s


%d bloggers like this: