Oikeus ja kohtuus

13Jun07

En päässyt lähtemään Tallinnaan aamulla ja ratkaisu jäi muiden ylioppilaskunnan edustajien varaan. Saamani raportin mukaan ehdotukseni akateemisen johtosäännön käsittelyn siirtämisestä hylättiin äänestyksen jälkeen. Neuvosto kuitenkin myöntyi ottamaan asian uudelleen syksyllä pöydälle.

Johtosääntöön tehtiin joitakin pienehköjä muutoksia esityksieni pohjalta. Symbolisesti merkittävin oli seksuaalivähemmistöjen kokeman syrjinnän torjuminen, vaikka en ole varma, kuinka se saadaan konkretisoitua. Viro kun on kovin konservatiivinen. Askel parempaan on kuitenkin otettu.

Saimme myöskin myönnytyksiä syllabuksien tarkastamisen suhteen, vaikka esitykseni niiden ennakkotarkastuksessa yhdessä opiskelijaedustajien kanssa tyrmättiin. Tätä pidettiin liian byrokraattisena käytäntönä.

Olisi selkeästi pitänyt kirjoittaa edellisen perustelu tarkemmin, koska esitykseni korosti “pintakorjausta”, tarkemmat arviot olisin jättänyt joka tapauksessa ao. komitealle jälkikäteen tehtäväksi. Toisaalta – nyttemmin hyväksytty syllabusten julkistamisen aikaistaminen auttaa asiassa huomattavasti.

Tarkastelemme asiaa ao. komitean (IDAAC) puhemiehen, Sami Nisametdinin kanssa seuraavassa palaverissa.

Surullisinta oli kuitenkin subjektiivisen uusintatentti-oikeuden menetys. En ole saanut vielä opiskelijaedustajilta tilastoja äänteen jakautumisesta, joten en ole varma kuinka monta päätä pitää kääntää. Viimeksi käytimme kirjavasti perusteluja, nyt kampanjan tulee olla kovempi.

On toki niinkin, että vaikka subjektiivinen oikeus menetettiin – mutta kurssikohtaisesti säilytettiin – ettei tilanne juurikaan muutu nykyisestä. Nythän järjestelmää ovat osa professoreista ja tentaattoreista pyrkineet kiertämään erinäköisillä ja muotoisilla virityksillä. Varsinaista kissa ja hiiri-leikkiä.

Harmillista kuitenkin on, että ylioppilaskunnasta tulee nyt kurssi-kohtainen lobbari, josko olisi mahdollista. Ne tietyt paukapäät opetushenkilöstöstä, jotka eivät ymmärrä opiskelijoiden parasta, on yksitellen vakuutettava järjestelmän oikeudenmukaisuudesta ja tärkeydestä. Hyvin harmillista.

Ongelmallisinta on, ettei johtosääntö anna armoa kovinkaan erikoisissakaan tilanteissa. Migreeni, asuntomurto tai mikä tahansa on vain koiran kuolema joillekin. Koska näinkin on tapahtunut, tapauskohtaisesti pitää toivoa, että tentaattori on humaani tapaus, joka kykenee ymmärtämään.

On tämä maailma toisinaan aika kylmä.

Advertisements


2 Responses to “Oikeus ja kohtuus”

  1. Pahoitteluni aluksi suomenkielen kirjoitusvioista, luen paljon paremmin kun kirjoitan. Kun katsoimme kaikkia mahdollisuuksia (ja alussa oli myös suunniteltu, että jokaiselle ylioppilaalle olisi taattu yksi mahdollisuus uusintatentiksi), oli kaikissa omat uudet kysymykset ja probleemat. Suurin piirtein oli meillä kaksi mahdollisuutta: 1) kirjoittaa hyvin monimutkainen sääntö, miten täsmälleen kaikki tentit tapahtuvat, mikä ovat ne situaatiot kun niitä voi uusia etc 2) kun professorit vastaavat jo nyt evaluaatiosta, sitten voisi sen asian jättää niiden päätettäväksi. Valitsimme toisen (minun mielestä) hyvin perustein.

  2. Kiitos kommentista, Kari. Korjasin pari konsonanttia kommentistasi, toivottavasti et pahastu. Muutenhan suomenkielesi on oikein hyvää. Lisäsin sinut myös blogi-listaani (illustration & dansk).

    Olennaista on kuitenkin se, että muutokseen ei opiskelijaedustustossa ehditty kunnolla reagoida mitenkään. Emme olleet lainkaan tietoisia, että asiaa edes valmisteltiin. Vironkielisen puolen edustajista kaikki olivat EÜL:n matkalla Suomessa SYL:n vieraana edeltävät päivät (11-12.6).

    Ensimmäinen versio akateemisesta johtosäännöstä saapui meille 11. kesäkuuta 21:15, seitsemän muun esityksen kanssa. Jälkimmäinen versio 12. kesäkuuta illemmalla. Kokous oli 13. kesäkuun aamulla, kello 11:00. Itse huomasin muutoksen vasta toisella lukemisella, muutamia tunteja ennen kokousta aamuyöllä.

    Kuten huomannet edellisestä kirjoituksestani, olin täysin ällikällä lyöty koko asiasta huomattuani sen. Oli täysin mahdotonta ruveta käymään asiaa läpi muun edustajiston kanssa sillä kiirellä, vaikka on niinkin, että edustajiston jäsenet eivät myöskään reagoineet niin nopeasti kuin olisivat voineet. Puhumattakaan siitä, että olimme kolmessa eri valtiossa sillä hetkellä.

    Tämä herättää auttamatta ajatuksia, oliko tarkoituskaan ottaa huomioon opiskelijaedustuston näkemystä. Sehän oli arvattavissa, eikös vain? Tämä käsittelytapa on laajemminkin tullut tutuksi IUA:ssa ja sen edeltäjässä. Tieto pitää vaatia, kerätä tai saada sivukautta.

    Ongelma ylioppilasyhteisön osalta on se, että professorit ja tentaattorit ovat ottaneet kovin kummallisia linjauksia toisinaan ja tilanteen selkeyttämiseksi ajoimme kansainväliselle puolelle uusintatenttimahdollisuuden. Tämä onnistui, vaikka sen käytännön toimivuus ei aina ole ollutkaan tyydyttävää, joka johtunee tiedekuntien sisäisistä järjestelmistä. Nämä ovat tapauskohtaisia asioita.

    Nyt käyttöönotettu järjestelmä korostaa kiitettävästi yksilön vastuuta. Sairastuminen, onnettomuus tai vastaava ovat uudessa järjestelmässä yksilön vastuulla, vaikkeivat ne johtuisikaan yksilöstä itsestään.

    Kun eräs nimeltämainitsematon professori kommentoi aikanaan minulle, kun ajoimme uusintatenttimahdollisuutta, että “minua ei kiinnosta koiran kuolemat tai sairaudet. Uudestaan kurssille vaan” päätyen myös vertaamaan opiskelija-opettajasuhdetta markkinatermein “yritys” ja sen “tuote”, on minun kovin vaikeaa luottaa siihen, etteikö järjestelmä tulisi synnyttämään epäoikeudenmukaisia tilanteita.

    Kyllä – tehokasta tavallaan ja ankaraa.

    Ihmisystävällistä ja oikeudenmukaista – ei.


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s


%d bloggers like this: