Kenen joukoissa seisot?

18Sep06

Uutispäivä Demarin päätoimittaja yllätti taas kerran pääkirjoituksellaan. Päätoimittaja Juha Peltonen nimittäin määritteli uudelleen opiskelijajärjestöjen keskeisen agendan.

Juha Peltonen (15.09.06): Työeläkemaksuja täytyy korottaa

Ei pelkoa, opiskelijat. Jos UP:n päätoimittaja on oikeassa, tärkein edunvalvontakysymys ei ole koulutuksen laatu eikä myöskään se, onko kokoaikainen opiskelu taloudellisesti turvattua. Hänen mielestään keskeistä on, että opiskelijat eivät joudu eläkkeiden maksumiehinä tulevaisuudessa pulittamaan liikaa fyrkkaa.

Peltonen on aivan oikeassa siinä, että eläkemaksuja tulisi korottaa. Sen sijaan minua hämää ajattelu, jossa spesifinen edunvalvonta halutaan laajentaa generaaliksi. Peltonen toteaa “ei ole näkynyt opiskelijajärjestöjen kannanottoja työeläkemaksuista”. En hetkeäkään epäile, etteikö kannaria aiheesta kuin aiheesta hetkessä vääntäisi. Mutta eikö näiden kannanottojen tekeminen kuulu poliittisiin puolueisiin eikä opiskelijärjestöihin?

Se hivenen ärsyttää, että Peltonen vertaa perustoimeentuloa ja tulevaa verorasitetta. Ei pari prosenttia pienemmät verot jossain hamassa tulevaisuudessa lämmitä nuudeliaterian äärellä. Tästä tulee mieleen opintovelan vähennysoikeus, joka aktualisoituessaankin on niin sekava, ettei sitä ainakaan houkuttelevana voida pitää.*

Ajatuskuvio roolien hämärryttämisestä on tuttua ay-liiton puolelta. Aina välillä kuuluu erilaisia perusteita, mikä koskakin on jäsenistön parhaaksi. SAK:laisessa ay-liikkeessä on jo hivenen aikaa puhaltanut tuulia siitä, että asuntopolitiikka pitäisi olla keskeinen osa agendaa. Kukaan tuskin huomaa mitään yhteyttä puoluepolitiikkaan, kun katsoo minkälaista asuntopolitiikkaa siellä sitten haluttiinkaan.

Tämä monen kärjen politiikka on eittämättä tehokasta. Sen sijaan asioiden sirpaloituessa, niiden käsittelyyn käytettävä aika vähenee ja tulos on tuttua kauraa kunnallispolitiikasta: päättäjistä alkaa pikkuhiljaa tulla virkamieskoneiston leimasimia. Poliittinen ohjaus muuttuu vain jonkinlaiseksi reagoinniksi, jossa pitää päättää jotain, äkkiä, johonkin suuntaan. Oli siis tietoa tai ei.

Peltonen pitää hälyttävänä yhden asian liike-kehitystä. Itse näen asian aivan tasan tarkalleen päinvastoin. Fair Trade olisi vain kyltti Hakaniemessä jossakin ovessa, jos siitä olisi muotoutunut kehitysyhteistyötä tekevä laajamuotoinen yhdistys, joka haluaa puuttua jokaiseen ongelmaan. Täsmäongelmiin tarvitaan täsmäratkaisuja

Jottei tehdä asioita vain tekemisen tähden.

P.s. Anneli Jäättenmäki arvosteli perhevapaiden kustannusten jakoa. Kolmikanta epäonnistui pahan kerran ratkaisun saamisessa. Kaikkein järkevintä olisi siirtää kaikki perhevapaiden kustannukset kiertämään valtion kautta, samoin kuin sairaspäivärahat kokonaisuudessaan.

Vastuu työnantajalle kyllä saadaan nostamalla työnantajamaksuja kautta linjan, mutta riskien jakautuessa syrjintä vähenisi. Edellinen myös helpottaisi pienyrittäjien asemaa ja lisäisi työmarkkinoiden toimivuutta.

Hyöty tulisi työntekijälle mm. parempana työilmapiirinä, kun kyräily vähenisi. Ehkä myös kollektiivinen kiinnostus työyhteisön hyvinvointiin lisääntyisi.

* Mikäli lainasta oltaisiin haluttu houkutteleva, olisi se onnistunut monella eri tavalla. Esimerkiksi yksinkertaisesti valtiolainoituksella, jossa laina maksetaan veroina takaisin ja maksuaikataulu riippuu työllistymisestä ja palkkatasosta.

Nyt lainan korostakin joutuu maksamaan osan opiskeluaikana (1%). Itsessään se olikin erikoisin uudistus, kun haluttiin lainasta “houkuttelevampi”

Advertisements


No Responses Yet to “Kenen joukoissa seisot?”

  1. Leave a Comment

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s


%d bloggers like this: