Avoimuuden kannalta olisi tärkeää, että tällaisia keskusteluja käytäisiin avoimesti, eikä kabinetissa puolueiden “yhteisymmärryksessä”. Tämä ei kuulosta modernin demokratian toimintatavalta.

Päätöksenteon avoimmuus on parasta äänestäjän kuluttajasuojaa, sanoivat vanhaa valtaa kumartavat mitä tahansa.

Nykyinen malli, jossa Yleisradio on itsetarkoitus on käsittämätön. Verkko synnyttää yksityisille (niin kaupallisille kuin muutoin tuotetulle) toimijoille aivan uudentyyppisiä mahdollisuuksia, joista on tuhansia esimerkkejä.

Vastaan nyt kohta kohdalta väitteisiisi.

„Suurin määrä julkaistua ryönää ei taida kuitenkaan olla totuus.“
„Viidakon laissa leijona saattaa olla vahvin, mutta missään ei väitetä sen olevan oikeassa“

Ei tietenkään ole, paras argumentti ja suosituin argumentti ei ole sama asia. Näiden yhdistäminen on kuin väittäisi, että Seiska on laadukkaampi kuin Suomen Kuvalehti.

„Nimenomaan ääriryhmien kohdalla lait ovat toimineet erittäin hyvin.“

Kriisit yleensä voidaan ratkaista rakentavalla vuoropuhelulla. Jälkien siivoamisen ongelma on siinä, että vahinko on jo tapahtunut. On paljon olennaisempaa, miten asioihin löydetään ratkaisuja ennen kriisien syntyä.

„Miksei ääriryhmillä toimi kansallinen muisti ja liberalismi, jos nämä ovat vastaus?“

Ai jaa. Miksi rikoksia tapahtuu, vaikka ne on laissa kielletty?

Tiedät varmasti, että puhuin asiasta laajassa kontektissa. Vapaa kaupankäynti on todistettavasti ylläpitänyt parhaiten rauhaa ja itsellisyyttä ja kansallinen muisti heijastuu yleensä turvallisuuspolitiikasta.

„Lapsellinen oli näkemyksesi ihmisen oikeustajusta. konflikteissa ja hallinnollisen infrastruktuurin pettäessä nähdään ihmisten todellinen luonne. Kärpästen herra ja Eläinten vallankumous ovat varoittavia teoksia ihmisluonteen synkemmästä puolesta.“

Minä kirjoitan länsimaisesta sivistysvaltiosta, en sisällissodan partaalla olevista tai luhistuneista valtioista. Siksi toisekseen, mikäli puhumme Saksasta, ei toista maailmansotaa tai valtakunnan sisäisiä tapahtumia sananvapauden rajoituksilla olisi estetty. Jos olisi, saat esittää teoriasi miten niillä asia olisi ratkaistu.

Ylipäätänsä, meillä on dataa aivan riittämiin lähihistoriasta, erilaisista kriiseistä – niiden syistä ja seurauksista, jottei meidän tarvitse perustaa politiikkaa ja sen perusteita kaunokirjallisuuden ihmiskuvaan ja unohtaa, että maailma on muuttunut niistä ajoista huomattavasti. Ihanteet säilyvät, käytäntö muuttuu.

„Käytännön tasolla historia on täynnä esimerkkejä edellä mainittujen teoksien todentumisesta katukuvassa. Yhteiskunta ei kykene valvomaan itseään asettamatta rajoja. Rajojen ylläpitämiseen tarvitaan aina kannuste. Toistaiseksi sanktiota parempaa kannustetta ei ole keksitty.“

Sekoitat kaksi täysin erillään olevaa asiaa tässä, seuraamuksen ja laillisen seuraamuksen. Se, että ihminen voi, ei tarkoita, että aina kannattaa.

„Jos kaikki julkinen sana olisi laillista, ei ihmisillä olisi minkäänlaista yksityisyyssuojaa.“
„Ihmisten vainoaminen ja yksityistietojen luovuttaminen kaikelle kansalle varmaan loisi lisää vääryyksiä, joihin vastattaisiin todennäköisesti uusilla vääryyksillä.“

Sitä varten on mm. tietosuojaa ja salakuvausta koskevat asetukset. Tämä aihe ei kuitenkaan millään tavalla liity tähän keskusteluun. Kysymys on silloin teoista.

„Valheita ja propagandaa saisi työntää ulos joka tuutista.“
„Medialla ei olisi mitään velvoitteita, vaan se voisi valita sanomansa korkeimman hinnan mukaan.“

Mies huudahtaa: „mitä siitäkin tulisi, jos yksityiset toimijat voisivat perustaa vaatekaupan? Ihmisethän alkaisivat pukeutua aivan säädyttömästi!“.

Ts. – media itsesäätelee nykyäänkin itseään ja on ihmisten mielenkiinnosta kiinni, mikä menestyy.

„Jos sananvapauden nojalla ei kyetä luomaan laillisia ratkaisuja, ei ongelmana taida olla ilmaisunvapaus vaan ilmaisunkyvyttömyys.“

Tässä keskustelussa ei ole kysymys siitä, mistä minä pidän tai en, vaan siitä mikä on toimivaa ja mitkä ovat perustavanlaatuisia vapausoikeuksia.

Sanoihin vastaaminen sanoilla johtaa vain loputtomaan diibadaabailuun. Suurin määrä julkaistua ryönää ei taida kuitenkaan olla totuus. Nimenomaan ääriryhmien kohdalla lait ovat toimineet erittäin hyvin. Oikeusjärjestelmän tarkoituksena ei olekaan rikollisuuden poistaminen, vaan sen hallinta ja minimointi. Miksei ääriryhmillä toimi kansallinen muisti ja liberalismi, jos nämä ovat vastaus?

Lapsellinen oli näkemyksesi ihmisen oikeustajusta. konflikteissa ja hallinnollisen infrastruktuurin pettäessä nähdään ihmisten todellinen luonne. Kärpästen herra ja Eläinten vallankumous ovat varoittavia teoksia ihmisluonteen synkemmästä puolesta. Käytännön tasolla historia on täynnä esimerkkejä edellä mainittujen teoksien todentumisesta katukuvassa. Yhteiskunta ei kykene valvomaan itseään asettamatta rajoja. Rajojen ylläpitämiseen tarvitaan aina kannuste. Toistaiseksi sanktiota parempaa kannustetta ei ole keksitty.

En osaa edes suhtautua kommenttisi viimeiseen lauseeseen. Jos kaikki julkinen sana olisi laillista, ei ihmisillä olisi minkäänlaista yksityisyyssuojaa. Valheita ja propagandaa saisi työntää ulos joka tuutista. Medialla ei olisi mitään velvoitteita, vaan se voisi valita sanomansa korkeimman hinnan mukaan. Ihmisten vainoaminen ja yksityistietojen luovuttaminen kaikelle kansalle varmaan loisi lisää vääryyksiä, joihin vastattaisiin todennäköisesti uusilla vääryyksillä. Näinkö luotaisiin ratkaisuja?

Jos sananvapauden nojalla ei kyetä luomaan laillisia ratkaisuja, ei ongelmana taida olla ilmaisunvapaus vaan ilmaisunkyvyttömyys. Miekka vastaa ainoastaan silloin, kun sille huudetaan. Lait toimivat kaikkein parhaiten niin, että niiden olemassaolo riittää ohjenuoraksi. Jos lakeja nykyiselläänkin rikotaan, ei niiden poistaminen varmaankaan paranna rajoissa pysymistä. Viidakon laissa leijona saattaa olla vahvin, mutta missään ei väitetä sen olevan oikeassa.

Skitsofreeninen on erinomaisen hyvä sana. Kun muissa puolueissa puoluejohdolle ystävälliset hahmot menivät läpi, meillä oli nämä kaksi ja kolmas, joka tyhjensi taas nuorisoliiton pajatson omalla agendallaan. Hienosti vyörytetty kampanjahan se oli hänellä, täytyy myöntää – loppuun asti laskelmoitu ja rakennettu. Pisteet siitä.

Mitä tulee tähän uudistumiseen, niin nähtäväksi jää. Ajattelin kirjoittaa siitä vähän enemmän jossain vaiheessa. Minua lähinnä vähän turhauttaa, ettei meidän policy pappereille taas kävisi samaa kohtaloa kuin aiemmille. Eurovaaliohjelmakin oli vähän lyhentynyt alkuperäisvedoksesta, jossa silti olisi ollut ballsia.

Mutta ei kauhean positiiviselta vielä näytä; minua huvitti, kun Laanisen Timppa heti vaalien jälkeen vakuutti Suomenmaassa, ettei oikealle, ei vasemmalle, vaan paikallaan. On mielenkiintoista nähdä miten päätoimittajan arvovalta kestää, jos gallupit jatkavat pujotteluansa. Seuraavaksi se on varmaan se Etelän media..

Tai kollien, naisethan meidät aina pelastaa.

Kun kirjoitit, että sana on miekkaa mahtavampi, olet oikeassa. Miksi vastaisit siis siihen miekalla, etkä sanoilla? Jokaista väitettä vastaan on vastaväite ja niistä loogisempi voittaa pitkässä juoksussa, kunhan se perustuu tietoon. Lyhyen aikavälin merkitys on epäolennainen, koska lyhyeen aikaväliin on tuomioistuinmenettelykin liian hidas.

Kun tarkastelen esimerkkiäsi, huomaan yhden asian. Kerrot, mitä tapahtui, mutta jätät sanomatta sen, miten siihen silloin vastattiin. Länsimaisissa yhteiskunnissa on pitkällä aikavälillä käytetty juuri aiemmin toivomiasi keinoja ääriryhmittymien kohdalla. Mitä niillä on estetty? WW2:n tragediaa ei estä sananvapauslainsäädäntö, vaan kansallinen muisti ja liberalismi.

Koska ihmisellä on vapaa tahto, tämä on osa pitkällistä, spontaania prosessia, jossa ihmisille syntyy vastuu vapaudestaan. Dogmaattiset säännöt kun ovat luonnostaan heikompia kuin arvoperäiset; niitä noudatetaan rangaistuksen myötä, mikä edellyttää dogmien asettajan aukroriteettiä. Arvot taas ovat vain osa luonnollista prosessia; ne muuttuvan tiedon perässä, tosin varsin hitaasti.

Olen aiemminkin agitoinut sen puolesta, että jos halutaan vapautta ja vakautta, on keinovalikoimaa uusittava. Ihmisten ja kansakuntien välinen luonnollinen kanssakäyminen ylläpitää rauhaa sekä sisäisesti että välillä. Kaupankäynnin merkitys on tässä aivan keskeisessä roolissa. Sodissa ei ole kuin häviäjiä, kaupanteossa lopulta kaikki voittavat.

Tämä palauttaa myös minut kommenttisi loppuun, koska tiedon ja teon motiivin merkitys on suurempi kuin sen esitystapa pitkällä aikavälillä. Siksi ajatus, että me keskittyisimme esitystapaan, ei pidä vettä. Tämä on se, mihin palautuu myöskin nykyään uusien puolueiden menestys. Lyhyellä aikavälillä protesti voi purra, mutta pitkällä aikavälillä on luotava ratkaisuja.

Ihminen on aina vastuussa sanoistaan, kunhan ymmärtää, mitä sanoo. Mutta sanoihin kannattaa vastata sanoilla, ei miekalla.

Keskustan tulos oli kaikin puolin skitsofreeninen. Oikeasti 19 prosentin kannatuksen valtakunnallisissa vaaleissa pitäisi olla keskustalle katastrofaalinen, mutta nyt se saadaan kohtuullisen hyväksi tulokseksi vertaamalla sitä viime aikojen vaikeuksiin. 19 prosenttia ja kolme paikkaa eivät kuitenkaan poista sitä ongelmaa, että ennen tätä “torjuntavoittoa” puolueen kannatus ollaan saatu hyvin heikoksi.

Yksi mielenkiintoinen ilmiö liittyy myös keskustan läpi menneisiin ehdokkaisiin. Anneli Jäätteenmäki on ehkä tämän hetken voimakkain puoluejohdon julkinen kritisoija. Hannu Takkulakin on ollut voimakas kritiikko, parhaimpana esimerkkinä muistissa hänen tukensa Bjarne Kallikselle vuoden 2006 vaaleissa Vanhasen sijaan. Mannerin mielipiteistä puoluejohtoa kohtaan minulla ei ole tietoa, mutta jostain tämä tilanne kuitenkin kertoo, että juuri kaksi keskustan tämän hetkisen yleislinjan voimakasta kritisoijaa menivät läpi.

Puoluejohdon vaihtaminen ei tosiaan poista rakenteellisia ongelmia tästä puolueesta. Pahin pelko tähän tulokseen liittyen on kuitenkin se, että nyt saatetaan jää torjuntavoiton hengessä lepäämään laakereilleen tyytyväisiniä. Tappio olisi pakottanut jonkinlaisiin muutoksiin. Nyt jää toisaalta rauha uudistaa puoluetta ja ennen kaikkea puolueen policya, ja tähän työhön on käsittääkseni meillä jokaiselle mahdollisuus antaa oma panoksensa.

Markus

On siis olemassa rajoja sananvapaudelle. Asioista keskusteleminen ei suoranaisesti koskaan ole laitonta etukäteen, vaan teot punnitaan jälkikäteen. Ajatella saa vapaasti mitä tahansa, mutta laittomalle julkaisulle täytyy olla olemassa sanktiot. Luonnollisesti nämä rajat ovat medialle ja yksilölle eri, mutta ne ovat olemassa.

Jos sana on miekkaa mahtavampi, täytyy suhtautuminen tähän teräaseeseen olla myös vakava

Nykyjärjestelmän kyseenalaistaminen on aina hyvä, mutta ei saa antautua niin naiiviksi että uskoo kovimman/kuuluvimman äänen olevan koskaan totuus. Oikeusjärjestelmän joustavuus Suomessa on moneen maahan verrattuna loistava. Keskustelu on täysin vapaata, ja mielipiteitä saa esittää lukuisilla julkisilla foorumeilla. Ihan jokainen foorumi on kuitenkin samalla viivalla, jolloin säännönvastaiset pistot sanallisessa miekkailussa saattavat johtaa rikostutkintaan. Televisiossa jokainen ymmärtää olevansa vastuussa sanomisistaan, koska kyse on nauhoituksesta. Eikö kaikki julkinen sana pitäisi olla samalla viivalla? Meneehän netissä kaikki rekisteriin aivan samalla tavalla. Miksi ihmisiä ei saisi vaatia seisomaan sanojensa takana?