Vain vaitonainen vaatii
Kuten historian saatossa ovat liberaalit puolustaneet vapautta sanoa, olla erimielinen sekä vastaanottaa viestejä, ovat haasteet tänäänkin yhtäläiset.
Media on murroksessa; sosiaaliset yhteisöt sekä kansalaisjournalismi ovat haastaneet vanhan vallan linnakkeet. Sananvapauden merkitys on alleviivattu: totuuden, valheen, propagandan ja valtiototuuksien välillä tasapainoilu on yhä haastavampaa.
Sananvapaus kilpistyy Voltairen toteamaan: olen eri mieltä kanssanne, mutta puolustan kuolemaan asti oikeuttanne sanoa niin. Entä nykyään?
Verkon vapauden puolustaminen on itse välineenkin puolustamista; ei pelkästään yksilöiden puolustamista. Esimerkiksi Telekom-paketin käsittelyssä suomalaisten euroedustajien äänet (1) hajaantuivat erikoisesti. Asiaa ei voi katsella ainoastaan talouden näkökulmasta, jollei sitten satu olemaan patamusta konservatiivi tai paternalisti, joka tykkää hallita ihmisiä, tasavaltaa ja blaa blaa.
On tottakai paheksuttavaa käyttää sananvapauttaan tarkoituksiin, jotka loukkaavat toisia, mutta on täysin eri asia paheksua kuin kieltää. Jokainen on vastuussa siitä, mitä sanoo, mutta sitä ei pidä ymmärtää lain edessä vastuussa olemisena. Tähän on poikkeuksia, kuten rikokseen yllyttäminen, mutta se edellyttää tekoa, ei pelkästään sanoja. Siis; rikoksen tulee aktualisoitua; provokaatio ei ole itsessään teko.
Miten määritellään teko on vahvimpia argumentteja puolesta, ettei sananvapautta tule rajoittaa edes näissä tilanteissa. Edellytys ei ole indeterminismi; pikemminkin empirian tarjoama tuki sille, miten ihmiset reagoivat epätotuuksiin. Valehtelu tahi kiihottaminen eivät pidä vettä, jolleivat ne pohjaudu tietoon. Niillä voi saavuttaa ainoastaan hyvin hetkellisesti jotain. Siksi niihin on parempi vastata tiedolla.
Artikkeliviite: 020609A
Filed under: Politiikka | 11 Comments
Tags: Sananvapaus
Check my picasa
Telekom-paketin käsittelyyn lisälinkkinä Anneli Jäätteenmäen kirjoitus.
Kuva on Wikipediasta (Public Domain julkaisuoikeudet) teoksesta Areopagitica.
Sananvapaus ei ole millään muotoa syytesuoja. Rikokseen yllyttäminen voi nimenomaan olla vain ja ainoastaan sanoja. Sanoilla voidaan antaa yksityiskohtaista tietoa esimerkiksi turvajärjestelmän heikkoudesta tai ryöstösaaliin/rikoksen potentiaalisesta arvosta.
Totuus ei myöskään liity sananvapauteen millään muotoa. Ihmisten valehtelulla saattaa usein olla huomattavasti haitallisempia vaikutuksia kuin totuuden kertomisella. Rikokseen yllyttäminen antamalla väärää tietoa ei ole yhtään hyväksyttävämpää kuin totuuteen pohjaava tieto. Varsinkin rikoksen motiivi saattaa kummuta yllytyksestä, jos jonkin rikoksen vakavuudesta annetaan väärää tai harhaanjohtavaa mielikuvaa. Tieto on aina suhteellista ja subjektiivista. Tämän vuoksi oikeudessakaan ei ole absoluuttisia totuuksia.
“Vahva syy olettaa…” ja “todisteiden valossa voidaan syytetyn olettaa olleen tietoinen…” ovat esimerkkejä tiedon ja tietoisuuden suhteellisuudesta.
Sananvapauslain nojalla ihmiset voivat kommunikoida melko pitkälti kaiken haluamansa. Syytesuojaa sanomisilleen on kuitenkin turha itkeä.
Tekijänoikeusongelmat ja nettilataaminen ovat asia erikseen, josta Piratebay -oikeudenkäynti tulee varmaan selventämään tilannetta. Tällöin kysehän ei ole ihmisten sananvapaudesta vaan materiaalin levityksestä. (torrentteja en usko voitavan tehdä laittomiksi millään)
Ei tietenkään sananvapaus ole syytesuoja, en ole niin esittänytkään; tämä ei ole lakivinkkipalsta vaan tajunnanvirtaa sisältävä blogi.
Mikäli ajatellaan perinteisiä sananvapauden rajoituksina käytettyjä esimerkkejä, niin ero on siinä, että jos huudat teatterissa “tuli on irti” ja kukaan ei juokse ulos, koska pitää sinua pilailijana tai jos se synnyttää paniikkia ja täten haittaa. Mikäli rankaisisimme ensimmäistäkin, tulos olisi absurdi, eikö vain? Lentokentällä tosin ei kannata kokeilla turvamiesten huumorintajua “minulla on pommi”-ilmoituksella.
Samalla tavalla kun me käsittelemme tekoa sellaisissa tilanteissa, kun esimerkiksi vuodetaan yrityssalaisuuksia tai synnytetään vaaraa, siirrymme alueelle, jossa informaation siirtyminen muuttuu teoksi, kun se aktualisoituu. Syntyy teko, joka voidaan määritelmällisesti todentaa A:sta B:hen, synnyttäen Y:n (tai voidaan olettaa). Kuten yrityssalaisuuksien suhteen; niitä suojaavat myös kahdenväliset sopimukset, joten sananvapauskeskustelu on aika epäolennaista.
Jos joku haluaa vaikka kiihottaa kansanryhmää vastaan, ei ole mitään tarvetta käyttää valheellista todistusaineistoa, paljon helpompaa on etsiä niitä kontekstiin sopivia “totuuksia” (Vaikka tilastoanalysoida puutteellisesti tai olla käyttämättä kohtuutta), joilla voidaan synnyttää efekti, joka johtaa tekoon. Olennaista on, että tästä syntynyt “totuus” jää elämään, jollei sitä kumota tiedolla ja argumentoida kumoon. Muutoin seuraavassa sanankäytön evoluutiovaiheessa aletaan puhua asiasta siistimmin, mutta ydin ja efekti säilyy.
Ajattele vaikka ilmastonmuutosta. Jos kieltäisimme ilmastoänkyröitä kieltämästä tieteellistä painolastia, synnyttäisimme epäluuloa, jossa moni kävisi keskustelua itsensä kanssa, onko jollakin jotain salattavaa.
Tämä pikemminkin rohkaisee muita tökkimään aihetta ja näin syntyvä efekti olisi suurempi kuin sillä, että käymme taisteluun sanoilla ja tieteellisillä faktoilla. Onhan vaikka holocaustin kieltäminenkin Suomessa vähän kuin kieltäisi evoluution, eli aika säälittävää; ei sillä ketään voida tosiasiallisesti kiihottaa; mutta arvaas vaan, jos me kieltäisimme senkin puheen.
Ihmisen mielihän huomioi epätavallisen paremmin kuin tavallisen; tästähän esimerkiksi pokerissa bad beat-flipoutit johtuvat. Ihminen hyväksyy voittonsa, koska ne perustuvat tiettyihin suhteellisiin todennäköisyyksiin, mutta ei osaa hyväksyä niihin samoihin todennäköisyyksiin perustuvia ohivetoja. Siihen ei auta ajattelun kieltäminen vaan tilastoanalyysien teko peleistä, jotta ihminen käsittää, että kyse on todennäköisyyksistä – luonnollisista lainalaisuuksista.
Sama pätee myös moneen muuhun asiaan; niiden asettaminen rauhallisesti oikeaan kaavaansa auttaa ymmärtämään poikkeuksia. Ylilyönteihin vastaaminen toisilla ylilyönneillä ei auta tilannetta mitenkään; yleensä päinvastoin.
Sananvapauden kannalta on äärimmäisen vaarallista puhua informaation todentumisesta. Pelkkä ilmaisu (vaikkapa) netissä on julkaisua, eli täten aina aktiivinen teko. Minkäänlainen kommunikaatio ei ole passiivista, jos sillä on alku, loppu ja ymmärrettävä sisältö.
Sananvapautta ei rajoita oikeusvastuu, koska kysehän on vain ihmisten asettamista sanojensa taakse. Sehän on kaikin puolin reilua, eikö totta?
Varsinaisesti kiellettyjä aiheita Suomessa ei ole. On kuitenkin lukemattomia tapoja lähestyä aiheita siten, että tutkintapyyntö on todennäköinen. Esimerkiksi pienten lasten seksuaalinen käyttäytyminen on kasvatustieteiden ulkopuolella aihe, johon harva suhtautuu minkäänlaisella avoimuudella.
Täysin laillisilla sanoilla on mahdollista saada aikaan uskomattoman asiatonta ja laitonta tekstiä. Jos osallistuu peliin, pitää ymmärtää tuomarin viheltävän pilliin sääntöjä rikottaessa.
Ensimmäinen pointti on verrattain mielenkiintoinen. Eikö sen perusteella olla jo ajatuksenvapauden kyseenalaistamisessa; jos ajattelemme sanoja ajatuksien ja reaktioiden todentumina ja käsitteellisesti omistamme ajatukset.
Vapausoikeuksien suhteet ovat olemassa, mutta onko kaikki ajattelu “aktiivista”? Ihmisethän ehdollistuvat tiettyihin reaktioihin, kokeile lyödä itseäsi vasaralla näpeille ja katso, mitä sanot. “Comes down to” ehdollistumiseen ja aukroriteettien merkitykseen. Olennaisin kysymys on mielestäni se, kuinka publicsphere onkaan nyt – minusta vaikuttaa, että verkko on luonut reaalisesti pelisäännöt uusiksi ja lähennymme amerikkalaista mallia; jossa muut keinot ja kovempi nahka julkisissa töissä olevilta on edellytys. Voihan sitä vastustaa, mutta ratkaiseeko se asioita?
Minulle tärkeäintä olisi se, että ihmiset ymmärtäisivät lukemansa ja osaisivat suodattaa sen, mikä on olennaista ja käymään dialogia niiden valossa. Ei niinkään se, että saamme “oikeata ajattelua” aikaan, koska se ei ole kestävällä pohjalla, vaan epätyypillisen sattuessa huojuvaa. Kaikenlainen “julkisen keskustelun” kontrollointi on minusta aina vaarallista, vaikka tarkoitusperät olisivat hyvät.
Oikeusvastuusta; ajatellaan vaikka kunnianloukkausta, miten me määrittelemme sen? Mikä “kunniassa” on tärkeää? Jos me käsittelemme yksittäistä ihmistä, jolle teko (valheellinen sanankäyttö, yksityisyyden suojan loukkaaminen tai salaisen viranomaistiedon julkaisu) aiheuttaa kohtuutonta haittaa, on kyseessä eittämättä tilanne, josta jonkun täytyy olla korvausvastuussa. Mikä ei tietenkään edelleenkään tarkoita ennakkosensuuria, koska teoista, ei aikeista, pitää tuomita. (Valmistelu tietenkin on tietyissä tilanteissa tuomittavaa, kuten laeista voimme päätellä)
Mutta sitä minä en tiedä, puhummeko me samasta asiasta. Minä en puutu tähän yksittäiseen tapaukseen, josta eräät piirit ovat meuhkanneet. En oikein osaa nähdä sitä erityisen mielenkiintoisena tapauksena (paitsi en meinaa ymmärtää, miksi uskonrauhan rikkominen on yhä laissa aktiivisena. Eihän sitä ole käytetty sitten Juhannustanssien), mutta itse ilmiön tutkiminen on mielenkiintoista. Koska ainakin minä näen sen sitä kautta, että publicspheressä on käytävä keskustelua siitä, millä tavoin väärät tiedot kumoutuvat. Jos odotetaan tuomaria pelikentälle, odotetaan aika kauan, jos niitä stadikoita on valtakunnassa muutama sata.
Mitä tulee lapsipornofiltteriin; ehkä nyt kannattaisi kuitenkin tässä vaiheessa keskittyä kitkemään ne sivustot pois. Filtteri siivoaa vain ne pois näkyvistä, mutta ei korjaa asiaa millään tavalla. Ei toisen ihminen alistaminen (kuten lapsen seksualisoiminen) tietenkään ole hyväksyttävää koska se loukkaa toisen oikeutta ja rinnastuu tekona hyväksikäyttöön (kuvahan on teksti periaatteessa). Ja siihen tietenkään ei pidä koskaan suhtautua väliinpitämättömyydellä; millä keinoilla sitä torjutaan on eri asia. Filtterit ovat maailmalla levinneet muuhunkin käyttöön (e.g Minnesota) ja huoli tästä Suomessakin on sitä vasten oikeutettua.
Ajatteleminen ja julkaiseminen ovat eri asioita. On aivan lapsellista diibadaabaa alkaa itkemään ajatusrikollisuudesta, jos sananvapauteen kuuluu myös oikeusvastuu. Aivan kuten medioilla on tietyt oikeudet ja vastuut, myös yksilöiden kohdalla on olemassa rajoja.
Kirjoitat “väärän tiedon kumoutumisesta” siten, että tämä viittaa jonkin absoluuttisen totuuden ilmestyvän tyhjästä. Näinhän ei ole mahdollista mitenkään tapahtua. Myös julkaisun sirpaloituminen yksilöiden julkaisemana on valtavan suuri ongelma kokonaiskuvan kannalta.Tiedon moderoinnista vastaa aina yhteisö, mutta tuomaria ei löydy oikeuden ulkopuolelta. Keskustelupalstat ovat nekin oikeusvastuullisia kolmansien osapuolien julkaisemasta materiaalista. Näin moderointi on velvollisuus, eikä vain harkinnanvarainen oikeus. Myös julkaisu on useimmiten rajallista.
Uskonrauhan rikkominen on ollut viime vuosien aikana melko yleinen ongelma poliisin tutkinnalle, koska ilmoituksia juuri samanlaisista tapauksista, johon kommentillasi viittasit. Tuomioitakin on jaettu mm. Tampereella.
Lait suojelevat uskonnollisia vähemmistöjä(kin), koska nämä saattavat muuten joutua syrjityksi yhteiskunnassa. Näiden lakien olemassaolo on edelleen tärkeä, kun syrjintä ei ole maailmasta loppunut. Tuskin loppuukaan, mutta ainakin pahimmat tapaukset pääsevät poliisin tutkintaan.
Filtteri on taas täysin oma lukunsa. Annoin esimerkin aiheesta, josta kirjoittelu ei varmastikaan johda kovinkaan hyviin tuloksiin. Kirjoittelu itsessään saattaa olla tarpeeksi perverssiä (ja rikollista), ettei se kuvia kaipaa.
Alkuperäisessä tekstissä kirjoitit rikokseen yllyttämisen tarvitsevan muutakin kuin sanoja. Näin ei asia ole. Lauseet voivat olla rikollisia, ja yllyttäminen täysin sanallista.
- Ajattelunvapaus ja oikeusvastuu -
Et yhä edelleenkään tunnu ymmärrävän, että tämä on ajatuksenvirtaa; en kirjoita siitä näkökulmasta, mikä on lain nykytulkinta vaan sen toimimattomuudesta. En minä toimi politiikassa puolustamassa nykykäytäntöjä, vaan idea on löytää parempia ratkaisuja.
Ajatuksenvapaus on todellisuudessa merkityksellisempi kuin sananvapaus, koska et sinä sananvapaudellasi mitään tee, jos et saa ajatella vapaasti.
Ajattele vaikka uskontoja; luuletko sinä, että erinäisille kirkkokunnille annettaisiin konstruktiivista valtaa missään yhteiskunnassa niin paljon, jos ne keksittäisiin nyt?
Olennaista on, että epätietoa vastaan kamppaillaan tiedolla ja avoimella dialogilla, ei kieltämällä tai niitä tukemalla.
Toisin sanoen, oikeusvastuu ja ajatuksenvapauskeskustelu ei ole mikään toisiinsa liitännäinen ajatus. Jos on mielestäsi, kuvaile vapaasti miksi, piirrä vaikka kuva selventämään asiaa, jos se ei sanoina rakennu. Ilmaisutapa on vapaa.
- Absoluuttinen totuus -
Absoluuttinen totuus, mikä se sellainen on? Jos sinä väität X ja minä agitoin asian Y puolesta ja sinulla on puolellasi “mutu” ja minulla tieteellinen todistuspohja, kumpi näistä voittaa viime kädessä? Kerro tämä tuhannella, jotta ilmaisutavoissa olevat arvolataukset vähenevät.
Kuinka moni “uskoi” ilmastonmuutokseen, siinä vaiheessa kun “tieto” perustui todennäköisyyteen – entä sen jälkeen kun IPCC:n ensimmäinen raportti, jossa alert oli suurempi? Jopa HS:n linja kääntyi.
Onhan meillä ilmastonmuutosskeptikoita yhä edelleen, mutta pääteesi, että jotain tekemistä hiilidioksidipäästöillä asian kanssa taitaa olla, on vahva voittajapetona, koska se perustuu tieteelliseen aineistoon.
Jos tutkimuksen myötä selviää täsmällisempiä syitä tai suhde on väärä, asia korjaantuu – tieteellisen tiedon ja sen todistevoiman kautta.
- Pulverisaatiokehitys -
Julkaisemisen sirpaloituminenhan on hieno asia! Mikä siinä on vikana – ihmiset voivat jakaa tuntojaan ja näkemyksiään vapaasti ilman ennakkosensuuria – sehän on upein mahdollinen asia mitä on tapahtunut viimeisen vuosikymmenen aikana.
Sinä varmasti muistat, minkälaista julkinen keskustelu oli 90-luvulla ennen Internetin kukoistusta ja blogien yleistymistä. Ei tämäkään blogi ole vielä neljää vuotta vanha ja kun aloitin, poliittisia bloggaajia oli vain kourallinen; kuten Arto J. Virtanen ja Esa Suominen.
Keskustassa blogeja alettiin perustaa kunnolla vasta sen jälkeen, kun saimme vahvoja persoonia aloittamaan bloggauksen. Vieläkin tosin on tekemistä..
- Uskonrauhan rikkominen -
C’mon. Ottaako sitä joku tosissaan? Kaikilla on julkaisuoikeutensa, jolla tällaiset häiskät voidaan blokata omilta palstoilta.
Mitä piilottaminen tuomioistuimen toimesta ratkaisee? Jos kundi on parodiaa, mesoaminen aiheuttaa päinvastaisen reaktion. Tiedä ketä siinäkin olisi pitänyt suojella..
Samoja ajatuksia on viljelleet useat politiikot aikojen kuluessa, mutta kaunokirjallisemmin. Onko se sinusta sitten parempi, että parodiasta siirrytään vaikuttamiseen? Kysymys on saman asian eri esittämismuodoista.
- Vähemmistöt -
Olennaista on, ettei hyvien intentioiden varjolla tehdä muuta yhteiskuntapolitiikkaa, joka kääntyy asiaa vastaan. Jos esität, että hiljeneminen ja tuomitseminen auttaa asiaa, olet väärässä. Sehän on ollut linja tähänkin asti ja tulokset kyllä näkyvät verrattain selkeästi.
Siksi toisekseen, ei uskonnonvapaus ole mikään muiden vapausoikeuksien yläpuolelle nouseva arvo, koska sen kautta tehdään kyllä vihapolitiikkaa aivan yhtälailla. Tästä on maailmanhistoria täynnä esimerkkejä.
- Teot -
Kirjoitin: “Valehtelu tahi kiihottaminen eivät pidä vettä, jolleivat ne pohjaudu tietoon. Niillä voi saavuttaa ainoastaan hyvin hetkellisesti jotain. Siksi niihin on parempi vastata tiedolla.”. Pysyn yhä edelleen sen takana päätelmänä, koska et ole osoittanut mitään tilannetta, jossa tämä ei todellisuudessa pätisi. Osoita jokin tilanne tai aihe, niin tarkastellaan sitä.
Esimerkiksi ilmastoänkyröinti, menikö Vatasen Ari läpi, joka lienee ainoa todellinen ilmastonmuutoksen kieltäjä suurissa puolueissa? Päinvastoin, todennäköisesti se juuri vähensi äänimäärää. Pitääkö näistä asioista keskusteleminen lailla kieltää sinun mielestäsi? Ota huomioon, että Euroopasta löytyy toimijoita, jotka ovat ajaneet tällaisen kriminalisointia ja “virallisten totuuksien” luontia. Se, jos jokin, on vaarallista.
Natsi-Saksassa kiihotettiin ihmisiä vähemmistöjä, seksuaalisesti poikkeavia ja vammaisia vastaan “tieteistetyllä” argumentoinnilla näiden haitallisuudesta kansalliselle hyvinvoinnille. Tiedolla ei ollut sinäänsä mitään tekemistä minkään kanssa tässä kansan agitoinnissa, mutta mielipiteillä oli sitäkin suurempi vaikutus. Propagandan tehtävänä on muuttaa yleinen asenne, eikä siihen välttämättä voida vastata opetushenkisellä tiedonjaolla. Tällainen antaisi vain lisää voimaa liekkeihin, joiden palamiseen riittää (mikä tahansa) keskustelu vähemmistöjen haitallisuudesta yhteiskunnalle. Esimerkiksi vaikeasti vammaisten fyysiset rajoitteet saattavat olla tosiasia, mutta keskustelu heidän haitallisuudesta yhteiskunnalle tämän vuoksi on perverssiä ja sairasta. Raa’at faktat saattaisivat entisestään pahentaa tilannetta, jossa kyse on rivien väliin kätketystä vihanlietsonnasta. Vaarana eivät ole faktat, vaan yleisen mielipiteen saaminen edes hetkellisesti tällaisiin aatteisiin. Turha on väittää ettei tällainen olisi käytännössä mahdollista. Se on jo tapahtunut useasti historiassa.
On siis olemassa rajoja sananvapaudelle. Asioista keskusteleminen ei suoranaisesti koskaan ole laitonta etukäteen, vaan teot punnitaan jälkikäteen. Ajatella saa vapaasti mitä tahansa, mutta laittomalle julkaisulle täytyy olla olemassa sanktiot. Luonnollisesti nämä rajat ovat medialle ja yksilölle eri, mutta ne ovat olemassa.
Jos sana on miekkaa mahtavampi, täytyy suhtautuminen tähän teräaseeseen olla myös vakava
Nykyjärjestelmän kyseenalaistaminen on aina hyvä, mutta ei saa antautua niin naiiviksi että uskoo kovimman/kuuluvimman äänen olevan koskaan totuus. Oikeusjärjestelmän joustavuus Suomessa on moneen maahan verrattuna loistava. Keskustelu on täysin vapaata, ja mielipiteitä saa esittää lukuisilla julkisilla foorumeilla. Ihan jokainen foorumi on kuitenkin samalla viivalla, jolloin säännönvastaiset pistot sanallisessa miekkailussa saattavat johtaa rikostutkintaan. Televisiossa jokainen ymmärtää olevansa vastuussa sanomisistaan, koska kyse on nauhoituksesta. Eikö kaikki julkinen sana pitäisi olla samalla viivalla? Meneehän netissä kaikki rekisteriin aivan samalla tavalla. Miksi ihmisiä ei saisi vaatia seisomaan sanojensa takana?
Yritän kirjoittaa vähän lyhyemmin, koska tämä keskustelu on vähän alkanut sirpaloitua. Aloitimme keskustelun blogin pohjalta, jossa esitin, että vastuuta ei tule ulkoistaa laeille, vaan se on yhteisön tehtävä.
Kun kirjoitit, että sana on miekkaa mahtavampi, olet oikeassa. Miksi vastaisit siis siihen miekalla, etkä sanoilla? Jokaista väitettä vastaan on vastaväite ja niistä loogisempi voittaa pitkässä juoksussa, kunhan se perustuu tietoon. Lyhyen aikavälin merkitys on epäolennainen, koska lyhyeen aikaväliin on tuomioistuinmenettelykin liian hidas.
Kun tarkastelen esimerkkiäsi, huomaan yhden asian. Kerrot, mitä tapahtui, mutta jätät sanomatta sen, miten siihen silloin vastattiin. Länsimaisissa yhteiskunnissa on pitkällä aikavälillä käytetty juuri aiemmin toivomiasi keinoja ääriryhmittymien kohdalla. Mitä niillä on estetty? WW2:n tragediaa ei estä sananvapauslainsäädäntö, vaan kansallinen muisti ja liberalismi.
Koska ihmisellä on vapaa tahto, tämä on osa pitkällistä, spontaania prosessia, jossa ihmisille syntyy vastuu vapaudestaan. Dogmaattiset säännöt kun ovat luonnostaan heikompia kuin arvoperäiset; niitä noudatetaan rangaistuksen myötä, mikä edellyttää dogmien asettajan aukroriteettiä. Arvot taas ovat vain osa luonnollista prosessia; ne muuttuvan tiedon perässä, tosin varsin hitaasti.
Olen aiemminkin agitoinut sen puolesta, että jos halutaan vapautta ja vakautta, on keinovalikoimaa uusittava. Ihmisten ja kansakuntien välinen luonnollinen kanssakäyminen ylläpitää rauhaa sekä sisäisesti että välillä. Kaupankäynnin merkitys on tässä aivan keskeisessä roolissa. Sodissa ei ole kuin häviäjiä, kaupanteossa lopulta kaikki voittavat.
Tämä palauttaa myös minut kommenttisi loppuun, koska tiedon ja teon motiivin merkitys on suurempi kuin sen esitystapa pitkällä aikavälillä. Siksi ajatus, että me keskittyisimme esitystapaan, ei pidä vettä. Tämä on se, mihin palautuu myöskin nykyään uusien puolueiden menestys. Lyhyellä aikavälillä protesti voi purra, mutta pitkällä aikavälillä on luotava ratkaisuja.
Ihminen on aina vastuussa sanoistaan, kunhan ymmärtää, mitä sanoo. Mutta sanoihin kannattaa vastata sanoilla, ei miekalla.
Ajatus on kyllä kaunis, mutta käytännössä tämä ei toimi. Laki on yhteiskunnan luoma ja ylläpitämä. Jos lait eivät muutu, todistaa se vain ideasi toimimattomuudesta. Yhteisön sisäinen valvonta tapahtuu aina sanktion kautta, koska parempaakaan järjestelmää ei ole kehitetty – aivan kuten demokratiankin kohdalla.
Sanoihin vastaaminen sanoilla johtaa vain loputtomaan diibadaabailuun. Suurin määrä julkaistua ryönää ei taida kuitenkaan olla totuus. Nimenomaan ääriryhmien kohdalla lait ovat toimineet erittäin hyvin. Oikeusjärjestelmän tarkoituksena ei olekaan rikollisuuden poistaminen, vaan sen hallinta ja minimointi. Miksei ääriryhmillä toimi kansallinen muisti ja liberalismi, jos nämä ovat vastaus?
Lapsellinen oli näkemyksesi ihmisen oikeustajusta. konflikteissa ja hallinnollisen infrastruktuurin pettäessä nähdään ihmisten todellinen luonne. Kärpästen herra ja Eläinten vallankumous ovat varoittavia teoksia ihmisluonteen synkemmästä puolesta. Käytännön tasolla historia on täynnä esimerkkejä edellä mainittujen teoksien todentumisesta katukuvassa. Yhteiskunta ei kykene valvomaan itseään asettamatta rajoja. Rajojen ylläpitämiseen tarvitaan aina kannuste. Toistaiseksi sanktiota parempaa kannustetta ei ole keksitty.
En osaa edes suhtautua kommenttisi viimeiseen lauseeseen. Jos kaikki julkinen sana olisi laillista, ei ihmisillä olisi minkäänlaista yksityisyyssuojaa. Valheita ja propagandaa saisi työntää ulos joka tuutista. Medialla ei olisi mitään velvoitteita, vaan se voisi valita sanomansa korkeimman hinnan mukaan. Ihmisten vainoaminen ja yksityistietojen luovuttaminen kaikelle kansalle varmaan loisi lisää vääryyksiä, joihin vastattaisiin todennäköisesti uusilla vääryyksillä. Näinkö luotaisiin ratkaisuja?
Jos sananvapauden nojalla ei kyetä luomaan laillisia ratkaisuja, ei ongelmana taida olla ilmaisunvapaus vaan ilmaisunkyvyttömyys. Miekka vastaa ainoastaan silloin, kun sille huudetaan. Lait toimivat kaikkein parhaiten niin, että niiden olemassaolo riittää ohjenuoraksi. Jos lakeja nykyiselläänkin rikotaan, ei niiden poistaminen varmaankaan paranna rajoissa pysymistä. Viidakon laissa leijona saattaa olla vahvin, mutta missään ei väitetä sen olevan oikeassa.
Ajatus, että lakeja säädettäisiin bloggauksieni perusteella on oikein kiva visio, mutta kannattanee tutustua lainsäädäntötyön perusteisiin. Voit aloittaa tutustumisen vaikka käymällä Eduskunnan kansalaisinfoissa, ympäri maata on Eurooppa-tiedotuksia, voit käydä seuraamassa oikeudenkäyntejä jne.
Vastaan nyt kohta kohdalta väitteisiisi.
„Suurin määrä julkaistua ryönää ei taida kuitenkaan olla totuus.“
„Viidakon laissa leijona saattaa olla vahvin, mutta missään ei väitetä sen olevan oikeassa“
Ei tietenkään ole, paras argumentti ja suosituin argumentti ei ole sama asia. Näiden yhdistäminen on kuin väittäisi, että Seiska on laadukkaampi kuin Suomen Kuvalehti.
„Nimenomaan ääriryhmien kohdalla lait ovat toimineet erittäin hyvin.“
Kriisit yleensä voidaan ratkaista rakentavalla vuoropuhelulla. Jälkien siivoamisen ongelma on siinä, että vahinko on jo tapahtunut. On paljon olennaisempaa, miten asioihin löydetään ratkaisuja ennen kriisien syntyä.
„Miksei ääriryhmillä toimi kansallinen muisti ja liberalismi, jos nämä ovat vastaus?“
Ai jaa. Miksi rikoksia tapahtuu, vaikka ne on laissa kielletty?
Tiedät varmasti, että puhuin asiasta laajassa kontektissa. Vapaa kaupankäynti on todistettavasti ylläpitänyt parhaiten rauhaa ja itsellisyyttä ja kansallinen muisti heijastuu yleensä turvallisuuspolitiikasta.
„Lapsellinen oli näkemyksesi ihmisen oikeustajusta. konflikteissa ja hallinnollisen infrastruktuurin pettäessä nähdään ihmisten todellinen luonne. Kärpästen herra ja Eläinten vallankumous ovat varoittavia teoksia ihmisluonteen synkemmästä puolesta.“
Minä kirjoitan länsimaisesta sivistysvaltiosta, en sisällissodan partaalla olevista tai luhistuneista valtioista. Siksi toisekseen, mikäli puhumme Saksasta, ei toista maailmansotaa tai valtakunnan sisäisiä tapahtumia sananvapauden rajoituksilla olisi estetty. Jos olisi, saat esittää teoriasi miten niillä asia olisi ratkaistu.
Ylipäätänsä, meillä on dataa aivan riittämiin lähihistoriasta, erilaisista kriiseistä – niiden syistä ja seurauksista, jottei meidän tarvitse perustaa politiikkaa ja sen perusteita kaunokirjallisuuden ihmiskuvaan ja unohtaa, että maailma on muuttunut niistä ajoista huomattavasti. Ihanteet säilyvät, käytäntö muuttuu.
„Käytännön tasolla historia on täynnä esimerkkejä edellä mainittujen teoksien todentumisesta katukuvassa. Yhteiskunta ei kykene valvomaan itseään asettamatta rajoja. Rajojen ylläpitämiseen tarvitaan aina kannuste. Toistaiseksi sanktiota parempaa kannustetta ei ole keksitty.“
Sekoitat kaksi täysin erillään olevaa asiaa tässä, seuraamuksen ja laillisen seuraamuksen. Se, että ihminen voi, ei tarkoita, että aina kannattaa.
„Jos kaikki julkinen sana olisi laillista, ei ihmisillä olisi minkäänlaista yksityisyyssuojaa.“
„Ihmisten vainoaminen ja yksityistietojen luovuttaminen kaikelle kansalle varmaan loisi lisää vääryyksiä, joihin vastattaisiin todennäköisesti uusilla vääryyksillä.“
Sitä varten on mm. tietosuojaa ja salakuvausta koskevat asetukset. Tämä aihe ei kuitenkaan millään tavalla liity tähän keskusteluun. Kysymys on silloin teoista.
„Valheita ja propagandaa saisi työntää ulos joka tuutista.“
„Medialla ei olisi mitään velvoitteita, vaan se voisi valita sanomansa korkeimman hinnan mukaan.“
Mies huudahtaa: „mitä siitäkin tulisi, jos yksityiset toimijat voisivat perustaa vaatekaupan? Ihmisethän alkaisivat pukeutua aivan säädyttömästi!“.
Ts. – media itsesäätelee nykyäänkin itseään ja on ihmisten mielenkiinnosta kiinni, mikä menestyy.
„Jos sananvapauden nojalla ei kyetä luomaan laillisia ratkaisuja, ei ongelmana taida olla ilmaisunvapaus vaan ilmaisunkyvyttömyys.“
Tässä keskustelussa ei ole kysymys siitä, mistä minä pidän tai en, vaan siitä mikä on toimivaa ja mitkä ovat perustavanlaatuisia vapausoikeuksia.