Max The Payer

05Apr09

Uudessa Aallossa olen käsitellyt vaihtoehtoja koulutuksen reformointiin (1, 3, 5). Toisaalta kysymys kuuluu, ovatko shokkidoktriinit tarpeellisia kansakunnan kannalta?

Lienee selvää, että mikäli rahoitusmallia reformoitaisiin radikaalilla tavalla, olisi edessä kysymys, miksi toiset sukupolvet ovat saaneet koulutuksensa maksuttomana ja toiset joutuvat maksamaan sen täysimääräisenä.

Edellämainittu lienee mahdollista ratkaista jonkin sortin tasausjärjestelmällä, mikä ei ilakoisi yksinkertaisuudella. Sinällään kysymys sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta on kuitenkin hyvin ajankohtainen eläkefarssin (6) ja valtion täysin holtittoman lainanoton johdosta.

Synkät talousluvut ovat alleviivanneet tulevaisuuden haasteita. Tähän onkin vastattu fennougrilaisella apatialla – korostaen “hyveitä”. Tämä ei kuitenkaan luo uutta, vaan toteuttaa valmista kaavaa. Loppulasku on ollut tiedossa jo kauan: hyvinvointitappiot siirretään seuraaville sukupolville, jolle on määritelty maksajan rooli tässä pelissä.

Tähän kaavaan sopii myös koulutuksen reformoiminen, vaikka oma motiivini sille on puhtaasti ideologinen. Sukupolviemme pitää maksaa omat laskumme, ketjukirjeiden lähettäminen on lopetettava. On sitten aivan toinen asia, tuleeko meidän myöntyä establishmentin kaavaan ja paljonko tulemme sitä sörkkimään. Mielellään paljon.

Toisaalta, koulutuksen tuotteistamisessa on mahdollisuuksia, joiden hyödyntäminen on kaikissa skenaarioissa hyvästä. On olennaista, että tästä kerätään reaalihyöty, eikä nukahdeta kauniisiin, mutta kestämättömiin ideaaleihin. Oikeudenmukaisuus voidaan taata muutoinkin (5), kuin tarjoamalla ilmaisia lounaita.

Olennaisinta vaihtoehdoissa on se, ettei niiden tarkoitus ole kuitata establishmentin jättämän laskun loppusummaa, vaan, että ne synnyttävät hyötyä opiskelijoille. Vakaa rahoitus tarkoittaisi nimittäin enemmän varoja tutkimukseen, kehittää opetusta ja monipuolistaa palveluvalikoimaa. Tämän tulisi olla opiskelijoiden intresseissä.

Yhtälailla regulaation vähentäminen, yksityisten yliopistojen mahdollistaminen ja tutkintomaksut synnyttäisivät diversiota vaihtoehtoihin. Laadunvalvonta paranisi yhtäläisesti, kun opiskelijat ymmärtäisivät vaatia enemmän vastinetta rahoilleen. Ainoastaan kontribuutiotapa muuttuisi ja laskun maksaisi palvelusta hyötyvä.

Artikkeliviite: 050409A

Filed under: Politiikka   |  Leave a Comment
Tags: Koulutusreformi, Tutkintomaksut, Uusi aalto