Hetkiä hiljaisuudesta

26Feb06

Istun Niklaksen kämpillä, herättyäni puoli neljältä karuun arkeen. Peter antoi tunnustusta koko turneesta, mutta silti. Häviö. Onnittelut Ruotsin joukkueelle. Ja kiitos jätkille, hemmetin hienot kisat. Tässä häviössä oli kuitenkin paljon voittoa.

Mietin eilen, analysoituani ratkaisuani miltä tuntuu asioiden taakse jättäminen. Monessa mielessä tämä muistuttaa häviämistäkin. Mielessä pyörivät kysymykset siitä olisiko asiat voinut toteuttaa toisin sekä kestävästi? Nämä ovat kysymyksiä, joihin ei välttämättä kannata etsiä enää vastauksia. Nyt on katsottava eteenpäin. Tehty mikä tehty.

Missä jääkiekossa häviämisen tunne on kollektiivista, on se poistumisessa täysin yksilöllistä. Ei enää, ei näin. Sen kollektiivisuus rakentuu kysymyksistä. Mikään ei lienekään niin yksilöllistä, vaikka korostaisikin käsitystään koska reaalimaailmassa asiat kietoutuvat toisiinsa kuten aikakin. Matkaa ei kannata jatkaa, mikäli ei usko sillä olevan tarkoitusta.

Artikkeliviite: 260206A

Filed under: Merkintöjä   |  Leave a Comment
Tags: Aikakausi, Minuus