Edistys on sinä.

11Jun09

Poliittisen analyysin keskiö on vuosia ollut keskittäminen. Uuden aikakauden kunniaksi äänestäjät hajakeskittivät puoluekartan ihan ilman hallitusvallan apua.

Aiemmassa (1) on mielenkiintoinen keskustelu käynnissä siitä, mikä rooli public spheressä on spontaaniudella sekä mikä kontrollilla. Odotan valaistumistani kontrollin tehosta.

Spontaanin järjestyksen upeus kun on omasta mielestäni siinä, että voimme olla sen myötä vapaampia. Vapauden vastuukin palautuu käsiimme – täysvaltaisuushan kuuluu aikuisuuteen. Parhaan argumentin kaato hallinnan keiloista on logiikan voitto.

Tämä on tuttu asia talousteorioista: kun vallanpitäjät sotkeentuvat markkinoihin, asioilla on taipumus mennä pieleen ennemmin tai myöhemmin. Yhdysvaltain iso aalto perustui alunperin säätelyyn ja valtion tuomaan turvaan. Mikäli panokset asetetaan suuriksi, on kassanhallinta tärkeää. Jos lompakolla on nimenä valtio – hei, all-in.

Tulevaisuus voidaan rakentaa kestävämmälle pohjalle. Valtioiden uhkapeliaddiktio voidaan saada ojennukseen laskemalla panoksia kohtuullisiksi – pienentämällä niitä. Vastuullinen pelaaminen alkaa siitä, että kassanhallinta on kunnossa, koska tappiot on lopulta maksettava. Tarvimme vauraan kansakunnan, emme vaurasta valtiota.

Vauras kansakunta ei ole synonyymi toisten etuoikeuksille, eikä tasajaolle. Jokainen valitsee tiensä, käyttää aikansa tavallaan ja pitää päätösvaltaa omasta elämästään käsissään. Unelmat ovat itse päätettyjä, ei puoluetoimiston siveltimen vetoja, eikä vapautta määritä virkamies, vaan ihmisten oma tahto. Jokainen omalla tavallaan.

Artikkeliviite: 110609A

Filed under: Politiikka   |  Leave a Comment
Tags: Avoimmuus, vapaus, Vauraus

Nehän oli ihan vaalit

10Jun09

En malta olla jatkamatta edellistä; aiempi kirjoitus oli puolustuksen puheenvuoro. Siitä voi olla monta mieltä, olivatko vaalit käännekohta vai eivät.

Reaktiot ovat seuranneet toisiaan ja kevyttä käymistä on havaittavissa, mutta tuskin realisoituu. Ei sitä härnättyä henkeä saa pullosta. Tulos oli vissiin huojennus useille – ei tullut ainakaan enempää turpaan. Chillaillaan.

Mielenkiintoista henkilökohtaisesti oli, että minulle välittyi loppuhetkillä jotakin kaaoksen ja hurmoksen välimuotoa. Minulla oli toisenlainen käsitys siitä, mitä tapahtuu kuin mikä realisoitui. Oli asioita, joista yllätyin.

SFP:n paikkaan osasin uskoa, koska se into ja tahtotila, mikä puolueesta huokui, oli suorastaan käsittämätön. He uskoivat, näkivät ja tekivät sen. Jotenkin hämmennyin siitä, että Kokoomus hajautui niin pahasti. Noste kääntyi suvannoksi, mikä saattaa olla puolueelle hyväksikin. Nöyryys ja nälkä kasvaa kohti eduskuntavaaleja.

Sosialidemokraatit taas saivat katkeraa kalkkia. Brysseliin matkaa julkkisehdokas, jonka hyödyllisyydestä puolueelle voi olla montaa mieltä ja oululainen toimittaja, jota ei turhan vasemmistolaiseksi voi moittia. Sosialistiryhmän seuraaminen voi olla aika erikoinen kokemus ensi vaalikaudella puolueen punaisemmalle siivelle.

Artikkeliviite: 100609A

Filed under: Politiikka   |  3 Comments
Tags: Eurovaalit

Choose Humanity

05Jun09

Kannatuskäyrien aaltoliike on johtanut oikeaan suuntaan. Tiimimme tahtotila on ollut korkealla, mutta sunnuntaihin on vielä aikaa.

Olen koko kampanjan ajan  esittänyt, että nousu takaisin rakentuu ihmisiemme varaan. Kampanja on herättänyt väen, mutta aito voima tulee ihmisistä, jotka ovat nousseet vihreän aallon harjalle.

Keskusta on ollut vaaleissa siitä erikoisessa tilanteessa, että se on hallinnut julkisuutta. Toki pieniä ohivetojakin on tullut, mutta ne kuuluvat pelin henkeen. Meidän streaksit ovat siitä hyviä, että niiden aikana ei demonisoida toisia eikä myydä arvovaltaa eniten tarjoavalle. Liike on pysynyt arvojensa takana.

Vaaliajan analyysin kirjoitan ensi viikolla, koska nämä arpajaiset eroavat monista aiemmista kuin yö ja päivä. Erityinen huomio on erilaisissa vaaliennusteissa, joiden ehdokkaiden läpimenomahdollisuuksia kartoittavat osat ovat yhä kyseenalaisempia. Ylikertoimilla on kuitenkin motiivinsa eikä niihin kannata luottaa liikaa.

Olennaista on äänestää yksilöä, jonka uskoo olevan pätevin edustamaan juuri sinua. Enkä osaa pitää kovin merkityksellisenä monellako kielellä, koska tärkeintä on, että ainakin yhdellä on asiaa. Meiltä löytyy hienoja uudistajia, jotka voit päästää vauhtiin raapustamalla sunnuntaina numeron 145 (kotisivulle) tai 155 (kotisivulle).

Artikkeliviite: 050609A

Filed under: Politiikka   |  Leave a Comment
Tags: Eurovaalit, keskusta

Vain vaitonainen vaatii

03Jun09

Kuten historian saatossa ovat liberaalit puolustaneet vapautta sanoa, olla erimielinen sekä vastaanottaa viestejä, ovat haasteet tänäänkin yhtäläiset.

Media on murroksessa; sosiaaliset yhteisöt sekä kansalaisjournalismi ovat haastaneet vanhan vallan linnakkeet. Sananvapauden merkitys on alleviivattu: totuuden, valheen, propagandan ja valtiototuuksien välillä tasapainoilu on yhä haastavampaa.

Sananvapaus kilpistyy Voltairen toteamaan: olen eri mieltä kanssanne, mutta puolustan kuolemaan asti oikeuttanne sanoa niin. Entä nykyään?

Verkon vapauden puolustaminen on itse välineenkin puolustamista; ei pelkästään yksilöiden puolustamista. Esimerkiksi Telekom-paketin käsittelyssä suomalaisten euroedustajien äänet (1) hajaantuivat erikoisesti. Asiaa ei voi katsella ainoastaan talouden näkökulmasta, jollei sitten satu olemaan patamusta konservatiivi tai paternalisti, joka tykkää hallita ihmisiä, tasavaltaa ja blaa blaa.

On tottakai paheksuttavaa käyttää sananvapauttaan tarkoituksiin, jotka loukkaavat toisia, mutta on täysin eri asia paheksua kuin kieltää. Jokainen on vastuussa siitä, mitä sanoo, mutta sitä ei pidä ymmärtää lain edessä vastuussa olemisena. Tähän on poikkeuksia, kuten rikokseen yllyttäminen, mutta se edellyttää tekoa, ei pelkästään sanoja. Siis; rikoksen tulee aktualisoitua; provokaatio ei ole itsessään teko.

Miten määritellään teko on vahvimpia argumentteja puolesta, ettei sananvapautta tule rajoittaa edes näissä tilanteissa. Edellytys ei ole indeterminismi; pikemminkin empirian tarjoama tuki sille, miten ihmiset reagoivat epätotuuksiin. Valehtelu tahi kiihottaminen eivät pidä vettä, jolleivat ne pohjaudu tietoon. Niillä voi saavuttaa ainoastaan hyvin hetkellisesti jotain. Siksi niihin on parempi vastata tiedolla.

Artikkeliviite: 020609A

Filed under: Politiikka   |  11 Comments
Tags: Sananvapaus

The Dogs

25May09

Ludwig Von Mises totesi aikanaan, ettei mikään valtiovalta ole liberaali luonteeltaan. Eivätkä kaikki, jotka kutsuvat itseään liberaaleiksi sitä ole; ei nimi miestä tee.

Julkisessa keskustelussa käytetään kovin usein määrettä arvoliberaali. Olen itsekin käyttänyt tätä kuvaamaan, että puolustan ihmisten ei-taloudellisia vapausoikeuksia. Mikä on, ei talousliberalismia voi irrottaa onnistuneesti arvoista ilman, että legimitoi yksiä arvoja toisia prioriimmiksi.

Mitä tämä ei tarkoita, on, että vapausarvoja tulisi tulkita liian relativistisesti. Ongelma on siinä, että jos tulkinnat perustuvat poikkeuksiin, ei ole mitään taetta, ettei niistä muodostu pääsääntöjä. Toisaalta tähän kiinteästi liittyvä positivismi voi estää ne vaihtoehdot, joita tekoa vailla on mahdollista toteuttaa, niin suoraan kuin epäsuorasti.

Vapausoikeuksien suhteessa ei liene kellekään aidolle liberaalille mitään epäselvää; sananvapauden merkitys turvaamassa yhteiskuntaa korruptiolta, mielivallalta sekä vallan väärinkäytöiltä on kiistaton. Vapaan lehdistön merkitys vallan vahtikoirana on aina merkityksellisempi kuin sopimusten, joihin ahneet sotalordit niistävät nenänsä taistelukentältään palattuaan. Ne ovat verellä värjätty, ei ihmisyydellä.

Artikkeliviite: 240509B

Filed under: Politiikka   |  1 Comment
Tags: Sananvapaus

Nescit vox missa reverti

10May09

Meillä on hieno tiimi vaaleja varten, vaikka mainokset (1) sakkaisivat. Mutta jos suunta tekee samoin, we have a problem.

Oli kysymys vaaliretoriikasta tai siitä, että puoluejohto hakee uutta asentoa nousuun; on ongelmallista, että toimijoiden puheissa toistuvat teesit vahvasta valtiosta (2, 3) tai kapitalismin väitetystä kriisistä.

Ongelmalliseksi sen tekee läpinäkyvien irtopisteiden revittely, joka ei synnytä sen paremmin luottamusta kuin ole edes järkevääkään. Säätelystä puhuminen vaikuttaa myös yksityispuolen toimijoihin ja häiritsee taantumasta nousua. Tänä aikana olisi parempi get back to the basics. Vähemmän säätelyä – enemmän kasvua.

Vahvemman valtion haikailijat eivät aina tunnu ymmärtävän, ettei se ole synonyymi oikeudenmukaisuudelle. Usein sillä viitataan valtioon, jossa valtion sekaantuminen vapaiden kansalaisten elämään (4) lisääntyy. Jos liike lähtee sille tielle, moni meistä jää ensimmäisen mukavan puun kohdalle. Siihen liikkeellä tuskin on varaa.

Asian vieminen mikrotasolle auttanee: jos lisääntyvän säätelyn pelko on ilmassa, se heijastunee intentioihin. Mikäli politiikot puhuvat mitä sattuvat mediassa, tällä on vaikutuksensa valintoihin. Mikäli viestitään, että yritysverotuksen suunta on ylöspäin pitkällä aikavälillä, katse suuntautuu siemenvaiheessa sinne, missä se on alempi.

Yhtälailla keskustelun aloittaminen työryhmien päätelmistä, kun tiedot perustuvat yksittäisten virkamiesten henkilökohtaisiin mielipiteisiin, ei voi olla vaikuttamatta talouteen. Bysanttilainen hallintokulttuuri, jossa virkamiehistön rooli on puolustaa valtion etua ensisijaisesti ei ole ainakaan omiaan vähentämään epäluuloa.

Avoimuuden nimissä olisi parempi, että poliittinen koneisto ottaisi voimakkaamman aloitteen. Kun valta vaihtuu, niin tulisi esikuntienkin. Nykymallissa, jossa säätelyllä kaiken elollisen kuolleeksi halaavien valta on ylikorostanut saadaan hallitustasolla rumaa jälkeä ja puoluetasolla kahdet rattaat – mikä ei liene aina tarkoitus.

Artikkeliviite: 100509A

Filed under: Politiikka   |  8 Comments
Tags: Eurovaalit, keskusta, Vahva valtio

kekkonen.eu

05May09

Kampanjalanseerauksemme eurovaaleja varten oli huhtikuussa (1). Teemaksi valikoitui Kekkosella ratsastaminen. Mikä varsinainen neronleimaus.

En tiedä olisinko itse keksinyt mitään kornimpaa, mikäli olisin juonut liian paljon kahvia, tupakoinut ketjussa ja valvonut muutaman yön liikaa.

Ironiana idea ei oikein iske, vaikka siksi se kait oli tarkoitettu. Kun on joutunut lukemaan puolueveljien visioita vahvasta valtiosta ja kapitalismin väitetystä kriisistä, ajatus puistattaa voimakkaasti. Keskustan tie kun ei voi olla paluu menneisyyteen, vaan liikkeen on kuljettava eteenpäin.

Oma suhteeni Kekkosen perintöön on hivenen kompleksinen. Toisaalta myönnän sen merkityksen tasavallalle. Olisi kuitenkin väärin väittää, että tuossa perinnössä olisi pelkästään hyvää. Mikä ajassa on näyttänyt tarpeelliselta, ei tee siitä moraalisesti oikeaa eikä se tarkoita, että sen tuunaus muistuttaisi pelkästään vahvuudesta.

Kampanja saattaa olla menestys ja uskon, että hyvä ehdokastiimimme (2)  pelastaa osan siitä, mikä on jo tuomittu menetetyksi. Peruskannattajien aktivoiminen on yksi väri paletista, jossa sivellin tekee raskaita vetoja. On kuitenkin hyvä muistaa, että paletissa on skaala värejä, eikä niitä voi päästää nahistumaan.

Artikkeliviite: 050509A

Filed under: Politiikka   |  1 Comment
Tags: Eurovaalit, keskusta

Helvetin esikartano

26Apr09

Viestintäministeriön työryhmä esittää (1, 2) pakollista mediamaksua tv-luvan korvaajaksi. Ehdotus on typerä, sosialistinen sekä moraalisesti täysin kestämätön.

Todettakoon ensiksi, että olen seurannut useita draama- ja asiaohjelmia Yleisradiolta aikojen koitossa; mikä ei tarkoita, että se on nykyisessä laajudessaan tarpeellinen tai muiden ihmisten tulisi maksaa harrastuksistani.

Olen jyrkästi samaa mieltä heidän (3, 4, 5, 6) kanssaan, että maksun toteuttamistapa on kelvoton sekä siitä, että julkista palveluroolia tulee järkeistää. Lipsasen Niko teki erinomaisen avauksen (7) tähän keskusteluun ja toisen, jota tuen (8, 9) toimimalla.

On selvää, että rahoitus tulee miettiä uudelleen; mikäli katsotaan, että Yleisradiolla on korvaamaton julkisen palvelun tehtävä, on loogista rahoittaa se budjettivaroista. Tällöin sen roolia tarkastellaan muihin julkisiin palveluihin suhteessa ja alistetaan se parlamentaariselle valvonnalle. Tätä ovat esittäneet (10) myös omat toimijamme.

On kummallinen argumentti, että budjettirahoitus vaarantaisi riippumattomuuden, koska firmalla ei ole sitä nykyiselläänkään. Kyseessä on mediakonserni, jota johtaa poliittisesti nimitetty toimija ja jota valvoo poliittinen hallintoneuvosto. Se on osa vanhan vallan koneistoa; osa establishmentia ja tätä myöten osa ongelmaa.

Mediamaksun luonne regressiivisenä tasaverona suhteessa tuloihin on sekin vailla tolkkua. Ei ole olemassa hyväksyttävää perustelua siihen, että sinkun tulisi maksaa sama kuin yhdessä asuvan parin. Maksu olisi hivenen oikeudenmukaisempi, jos se edes olisi henkilökohtainen ja jokaisen yli 18-vuotiaan maksettavana.

Artikkeliviite: 260409A

Filed under: Politiikka   |  4 Comments
Tags: Establishment, Generation Freedom

Max The Payer

05Apr09

Uudessa Aallossa olen käsitellyt vaihtoehtoja koulutuksen reformointiin (1, 3, 5). Toisaalta kysymys kuuluu, ovatko shokkidoktriinit tarpeellisia kansakunnan kannalta?

Lienee selvää, että mikäli rahoitusmallia reformoitaisiin radikaalilla tavalla, olisi edessä kysymys, miksi toiset sukupolvet ovat saaneet koulutuksensa maksuttomana ja toiset joutuvat maksamaan sen täysimääräisenä.

Edellämainittu lienee mahdollista ratkaista jonkin sortin tasausjärjestelmällä, mikä ei ilakoisi yksinkertaisuudella. Sinällään kysymys sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta on kuitenkin hyvin ajankohtainen eläkefarssin (6) ja valtion täysin holtittoman lainanoton johdosta.

Synkät talousluvut ovat alleviivanneet tulevaisuuden haasteita. Tähän onkin vastattu fennougrilaisella apatialla – korostaen “hyveitä”. Tämä ei kuitenkaan luo uutta, vaan toteuttaa valmista kaavaa. Loppulasku on ollut tiedossa jo kauan: hyvinvointitappiot siirretään seuraaville sukupolville, jolle on määritelty maksajan rooli tässä pelissä.

Tähän kaavaan sopii myös koulutuksen reformoiminen, vaikka oma motiivini sille on puhtaasti ideologinen. Sukupolviemme pitää maksaa omat laskumme, ketjukirjeiden lähettäminen on lopetettava. On sitten aivan toinen asia, tuleeko meidän myöntyä establishmentin kaavaan ja paljonko tulemme sitä sörkkimään. Mielellään paljon.

Toisaalta, koulutuksen tuotteistamisessa on mahdollisuuksia, joiden hyödyntäminen on kaikissa skenaarioissa hyvästä. On olennaista, että tästä kerätään reaalihyöty, eikä nukahdeta kauniisiin, mutta kestämättömiin ideaaleihin. Oikeudenmukaisuus voidaan taata muutoinkin (5), kuin tarjoamalla ilmaisia lounaita.

Olennaisinta vaihtoehdoissa on se, ettei niiden tarkoitus ole kuitata establishmentin jättämän laskun loppusummaa, vaan, että ne synnyttävät hyötyä opiskelijoille. Vakaa rahoitus tarkoittaisi nimittäin enemmän varoja tutkimukseen, kehittää opetusta ja monipuolistaa palveluvalikoimaa. Tämän tulisi olla opiskelijoiden intresseissä.

Yhtälailla regulaation vähentäminen, yksityisten yliopistojen mahdollistaminen ja tutkintomaksut synnyttäisivät diversiota vaihtoehtoihin. Laadunvalvonta paranisi yhtäläisesti, kun opiskelijat ymmärtäisivät vaatia enemmän vastinetta rahoilleen. Ainoastaan kontribuutiotapa muuttuisi ja laskun maksaisi palvelusta hyötyvä.

Artikkeliviite: 050409A

Filed under: Politiikka   |  Leave a Comment
Tags: Koulutusreformi, Tutkintomaksut, Uusi aalto

Kaksisarvinen

04Apr09

Valtioneuvosto myöntyi korporativismin tahtoon tammikuussa, jolloin syntyi suloinen pieni kaksisarvinen, lempinimeltään sosiaalitupo (1). Lapsilisiä maksetaan pitkä tovi.

Poliittista kevättä on hallinnut jyrkästi syöksyvä talous. Pitkän aikavälin haasteet ovat kasvaneet poliittisten skenaarioiden kavetessa. On kuitenkin huomattava, että tämä on tehtyjen päätösten seurausta – ei lainkaan niin paljon olosuhteiden.

Kaksikantainen päätöksentekokoneisto kokoontui tammikuussa aukomaan sosiaalipoliittisen reformin solmua. Ammattijärjestöt ostivat cafe lattén, eläkejärjestelmän jäykkyyden. Cremana sosiaalipoliittinen stagnaatio, jolla pyrittiin estämään (2) perusturvan kehittäminen. Kauppahinta (3) maksettiin luotolla.

Tavoite ammattijärjestöillä oli tukkia poliittinen liikkumavara eläkkeiden suhteen, jossa ne onnistuivatkin. Osa-aikaeläkkeen ikärajaa toki nostettiin parilla vuodella, mikä on verrattain mitätön komponentti. Työttömyysputket taasen jäivät auki, joten ongelma säilyy – sen ydin kun on tulevassa huoltosuhteessa, ei valtionvelassa.

Ongelman juuret ovat syvällä II maailmansodan maaperässä, jonka jälkeen Suomessa kuten muissakin länsimaissa, koettiin megaluokan babyboom. Anglosaksit kuvaavat tätä termillä Baby Boom Generation, joka viittaa 1945-1966 syntyneisiin sukupolviin. Kotimaisessa keskustelussa vastine on suuret ikäluokat, jotka syntyivät 1945-1950.

Kysymys on samoista ikäluokista, jotka ovat nyt jäämässä eläkkeelle, enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti. Ilmiö aiheuttaa käytännössä kaksi asiaa: työvoiman supistumisen ja huoltosuhteen kiristymisen. Ensimmäinen on laajasti keskusteltu asia, josta juontuu osittain myös käsitys tasavaltaa uhkaavasta työvoimapulasta.

Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksioikoinen. Kuten eläkedebatissa kävi useaan otteeseen ilmi, keskimääräinen eläköitymisikä yli 50-vuotiaille on 61 vuotta, mistä juontuu, että työvoiman nettovähentymän merkittävin vaihe on pääasiallisesti ohi vuonna 2011. Sama vuosi, johon asti eläkejärjestelmä pysyy (1) liki nykyisellään.

Merkittävin vaihe siksi, että myös 1950-luvulla syntyneet ikäluokat ovat suurempia kuin vapauden sukupolvi (4) tai myöhemmät. Periaatteellinen ongelma on toisaalta pienempi elinaikakertoimen (5) iskiessä näihin sukupolviin. Tulimyrskyyn joutuvat kuitenkin pienet sukupolvet, jotka maksavat myös huoltosuhteen in such.

Edellinen onkin hyvä huomata keskusteltaessa eläkejärjestelmästä. Eläkeiän noston perusteleminen väestön ikääntymisellä on täysin tyhjä kirjain, koska se ulosmitataan elinaikakertoimella pieniltä sukupolvilta. Kysymys on puhtaasti siitä, että eduskunta ei ole puuttunut suurten ikäluokkien etuihin – ei 1996, 2000, 2005 eikä 2009.

Kotimainen Madoffin pyramidi onkin surkea esimerkki, millä tavoin establishment on onnistunut siirtämään laskunmaksun seuraaville. Huoltosuhteen vinoutuminen tulee asettamaan kaksisarvisen lapsen kapaloonsa: viimeisen taiston lakanoihin. Sarvien näkemistä auttaa vilkaisu ensimmäisen (6) lapsilisän kustannuksiin.

Artikkeliviite: 040409A

Filed under: Politiikka   |  2 Comments
Tags: Eläkepolitiikka, Generation Freedom